Juuri ja juuri eilen ennen räntälumisadetta ehdin kauppaan. Suurin osa aikaa Eastonissa meni pullonpalautuspaikan etsimiseen, vaikka kysyin. Löysin parkkihallista P2-kerros. Ehkä suunniteltu sinne siksi, että ajatellaan kaikkien tuovan tyhjät pullonsa autolla. Minulla oli kaksi pulloa ja ajattelin jo ne viskata jonnekin lasinkeräyslaatikkoon. Mutta kun kysyvä ei tieltä eksy, niin pääsin perille minäkin. Autonpesijä neuvoi aivan lopuksi.
Sitten aloin ottaa selvää HKO:n kenraalikonserttien lipuista. Vasta 14.12. jälkeen, kertoi ystävällinen Ticketmasterin toimihenkilö. Kerroin olevani uusavuton lippuasioissa. Kerroin koko historian, että viimeksi ostanut joskus vuonna miekka ja kilpi ja se tapahtui vanhanaikaisella tavalla oravannahoilla. Palaan asiaan joulukuun puolessa välissä ja ehkä K:lle ja minulle löytyy paikat. Pitää olla käytävän vieressä, että saan rollaattorin koottuna pienemmäksi sievästi ja muita häiritsemättä viereeni. Kaikenlaista hommaa saadakseen kuunnella klassista musiikkia!
Oravannahoista tulikin mieleeni taannoinen pankissa käynti ja asioiminen miespuolisen virkailijan kanssa. Hän kysyi minulta, tiedänkö miksi oravannahoista luovuttiin maksuvälineenä? En tiennyt. "Pajatsot menivät aina tukkoon".
Ruokakaupassa oli aivan ihastuttava nuorimies järjestelemässä tuoreita salaattipakkauksia. Halusi tietää, mitä tahdon (ranskalaisen sekoituksenhan minä) ja sitten katsoi päivämäärät ja rucolarasian otti laatikosta lattialla saatesanoilla "nämä ovat juuri tulleet". Ostin ihan hänen käytöksensä takia muitakin salaatteja, vaikka en olisi niin paljon tarvinnutkaan. "Onko siinä kaikki?" kysyi vielä ja me molemmat hymyilimme kauniisti. Epäilin hänen olevan ensimmäistä päiväänsä ja epäilen sitäkin, että rutiini tappaa myöhemmin innokkuuden sekä ehkä vielä ison osan työn ilosta. Kuukauden kuluttua hän on kuten muutkin. Kohtelias, mutta asiakas saa itse ottaa rucolansa.
Luen nyt Tuomas Kyrön kirjaa Benjamin Kivi. Ilmestynyt vuonna 2007. Kolme kirjaa sitä ennen. Kirjailija osasi jo tuolloin painaa huumorilla sivulta sivulle. Aivan alussa luulin kirjaa kuivaksi, mutta kun Benjamin Kivestä tuli Antti Teremies Mikkonen, niin kirja alkoi kiinnostaa. Mikkonen kuoli pudottuaan katolta ja Benjamin tarvitsi uuden henkilöllisyyden, niin otti sen ruumiilta ja Benjamin Kivi pantiin multiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti