7. tammikuuta 2017

WILLIAM BUTLER YEATS

Tämä on Yeatsin runokirjasta Torni ja kierreportaat (Basam Books 2015, suom. Jyrki Vainonen) lainattu.

INNISFREEN JÄRVISAARI

Nousen nyt ja lähden, menen saareen Innisfreen,
oksista ja savesta teen sinne pienen majan,
mehiläiset pesän saavat, pavut penkin sarkoineen,
surisevaa aukiota yksinäni asustan.

Siellä nauttia saan rauhaa, se verkkaan putoaa,
aamu kietoo laskoksiinsa heinäsirkan soiton,
hämärä on hetki öinen, keskipäivä purppuraa,
taivaan täyttää illansuussa ääni hempon siipien.

Nousen nyt ja lähden, sillä päivin sekä öin
kuulen miten kumeasti järvi rantoihinsa lyö,
kun seison kadulla tai kivetystä kävelen,
sielussani kuulen aallot, kätkössä sydämen.



Yeatsin isä John Butler Yeats luki Henry Thoreaun (1817-1862)  Walden -elämää metsässä (1854) ääneen tulevalle runoilijapojalleen tämän ollessa lapsi. Thoreau kertoo kirjassaan elämästä Walden-lammen rannalla metsässä pienessä mökissä.

Innisfreen saari on Lough Gill-järvessä (Loch Gile)  Sligon kreivikunnassa Irlannin länsiosassa ja siellä William Butler Yeats haaveili joskus asuvansa Thoreaun kirjan innoittamana. Monen vuoden jälkeen vuonna 1893 Yeats kirjoitti yllä olevan viehättävän runon.

William Butler Yeats (1865-1939) oli irlantilainen Dublinissa syntynyt runoilija. Hän kannusti voimakkaasti iirin kieltä ja sen tulemista Irlannin kirjakieleksi. Yeats sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1923. Hän oli perustamassa Dublinin kansallisteatteria. Hänet nimitettiin 1922 Irlannin vapaavaltion (Saorstat Eireann) senaattoriksi. Yeats käsitteli mielellään omassa tuotannossaan, tosin englannin kielellä, muinaisiiriläisiä taruaiheita.

Olin kerran hyvin kauan sitten puolison kanssa Irlannissa kuukauden ja kuulin leprechaun-olennoista. Tämä pienen haltijan oloinen tonttumainen merkillinen olento kerää kolikoita ja panee ne sateenkaaren päässä olevaan aarrearkkuun. Jos ihminen saa leprikonin (leprekaun) kiinni, ostaa pieni veitikka itsensä vapaaksi toteuttamalla ihmisen kolme toivomusta. Minä en koskaan nähnyt yhtäkään leprekaunia, josta olen vieläkin surullinen.

5 kommenttia:

  1. No enpä ole minäkään nähnyt mitään leprikoneja tai enpä voikaan olla varma kun en ole moisista aikaisemmin kuullutkaan!
    Kiitokset edellisestä postauksestasi! Siinä olikin melkoisesti minulle uutta tietoa. Pitäisiköhän sitä kesällä järjestää itselleen ihan yksi Helsinki-päivä ja tulla taas pitkästä aikaa kiertelemään noita vanhoja kortteleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. 12.6. on Helsinki-päivä ja kaupunki pullollaan kaikenlaisia tapahtumia. Tule silloin! Leprikoneja ei kuitenkaan ole.

      Poista
    2. Laitankin päivän muistiin. Kiitti!

      Poista
  2. Moi. Siellä ainakin aikoinaan opetettiin koulussa "pakkoiiriä" en tiedä mikä systeemi on nykyään. T. Sanna irkun ex vaimo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna. Netti kertoo iirinkielen olevan pakollinen oppiaine kouluissa, kuten meillä ruotsi. Irlanti on kaunis maa. Olen iloinen, että aikoinani kävin.

      Poista