VALOKUVIA VALOKUVIEN PERÄÄN

Kädet pölyssä ja muistot mielessä. Valokuva-albumien hävittäminen jatkuu. Tuli esille kuva äidistäni, hänen ei vielä ollessaan äitini. Oli kuusi kuukautta vanha ja viety Sundströmin valokuvaamoon Fabianinkadulle kauan, kauan sitten. Kuvassa tuleva äitini istuu tomerasti kuvaamon kauniin sohvan päällä pyöreillä kasvoillaan hymy. Tämän kuvan säästin. Toki muitakin. Omia vanhoja luokkakuvia valmistavasta koulusta lähtien. Vanhat poikaystävät tietysti. Isäni kuvia hänen pesäpalloajoiltaan. Puoliso vänrikin asussa RUK:n jälkeen. Musta guatemalalainen Jerry vanhempieni kodin sohvalla pikkuserkusten, Tuula ja minä, välissä äitini syntymäpäiväjuhlissa. Säästin myös kuvan mökkijärven lumpeista á la Claude Monet. Kaikki koiramme ensimmäisestä terrieristä lähtien pääsevät samoin talteen. Työ on vielä kesken. Tänään toinen satsi albumeja jätehuoneen laatikkoon. Uskomattoman hyvä apuväline siinäkin hommassa on rollaattori.

Tällä viikolla en sitten mennytkään Ateneumiin. Enkä paljon muuallekaan. Kotiaskarointia, roinien hävittämistä, puolison ikävöintiä, huonosti nukuttuja öitä, pientä sadetta ulkona, syksyn tuloa. Koululaiset liikenteessä, poliisi varoittaa. Tutkimus osoittaa suomalaisten huonon ajokulttuurin suojateitten kohdalla. Naapurimaissa se osataan. Oikeastaan täällä Itäkeskuksessakin kunnioitetaan suojatiellä kulkijaa. Olen hämmästynyt. On kysymyksessä lapsi tai aikuinen, pyöräilijä, rullalautailija, liikuntarajoitteinen, aina autot pysähtyvät. Ei moittimista. Minäkin köpittelen kauppamatkalla suojateillä ja hyvin on mennyt. Tästä pluspisteet Itäkeskuksen ajokulttuurille.

Istuksiessani K-Citymarketin penkillä olen seurannut kassojen toimintaa. Miehiä ja naisia, suomalais- ja ulkomaalaisperäisiä. Kuinka ihmeessä he jaksavat tunnista toiseen "hei, onko plussakorttia, hyvää päivänjatkoa, moikka"?  Hyvänä kielenä hyväksyn vain tämän hyvän päivän jatkon toivotuksen, heit ja moikat kauhistuttavat ja ikuinen tivaaminen plussakortista kyllästyttää. Minä en sitä luultavasti tule hankkimaan. En halua mihinkään tiedostoon, jossa on jokikinen ostokseni nimeni yhteydessä. En kaipaa isoveljen tarkkailua. K-Citymarketin eräs mieskassa on saanut hyväksyntäni, vaikka hänkin sortuu näihin johdon määräämiin kieli-ilmaisuihin. Hän kysyi kerran "tarvitsetteko pakkausapua?" Tämän kysymyksen olen kuullut viimeksi Aleksin Stockmannin Herkussa. Siellä tosin soitetaan pakkaajapoika paikalle, jota apua olen hyvin usein käyttänyt. Hän tilaa taksin, kantaa ostokset taksiin ja saa ainakin minulta tippiä. K-Citymarketissa varmaankin itse kassa auttaisi, ainakin tämä kassa, josta puhun. Hän ei enää kysy minulta plussakorttia, ehkä tietää jo kielteisen asenteeni korttia kohtaan. Pyrin aina hänen kassalleen, jos mahdollista. Hän ei ole juuriltaan suomalainen.