ITÄKESKUKSEN HURMAA

Antto Terras kirjassaan Stockmann Yard sanoo Itäkeskuksen olevan maakunnassa ja olen samaa mieltä. Jetsulleen. "Itäkeskus on valtio valtiossa, kansojen sulatusuuni ja sosiaalipoliittinen katastrofi". Se on islamilainen neuvostotasavalta, jossa on piirteitä afrikkalaisesta heimokulttuurista ja aasialaisesta yhteiskuntaelämästä, jatkaa  Terras. "Itäkeskus on myös rauhan ja rakkauden tyyssija, sillä kansat, jotka ovat jatkuvasti toistensa kurkussa kotimaassaan, elelevät täällä rauhanomaisesti rinta rinnan." Itäkeskuksella on rankka maine entuudestaan ja se on säilynyt. Vanhat vartijasukupolvet kertovat siitä nuoremmille leirinuotiotarinoita. Näin Antto Terras. Ja minä asun Itäkeskuksessa!! Jos olis valta niin kuin on mieli...

Tänään aloitin ohjelmapitoisen viikkoni. Heti aamusta ja nyt olen taas kotona. Sataa. Huomenna Hakaniemeen. Eilisiltana pisti päähän, jos lähtisin Tukholmaan. Saisinko E:n seurakseni Oulusta? Suostuuko minun ehtoihini, ettemme väsyttäisi itseämme Stockholman kaduilla, vaan ajaisimme taksilla, kunhan keksimme minne? Taikka lähden yksin. Tässähän olisi nyt laivamatka ja laivassa ylellisesti oleminen pääasia. Tuhlaaminen mielessä, mahdottoman suuri kulinaarinen nautinto ja hyttikin eksklusiivinen. Näistä hekumoin. No, pidän vielä harkintamyssyä päässä
hetken ja visusti ennen syysmyrskyjä otan pois, on päätös mikä tahansa.

Hehkutin katsovani Clint Eastwoodin elokuvan. En katsonut. Hehkutin Hercule Poirotista. En katsonut. Maratonia vilkaisin, mutta lopetin kesken, sillä en kestä joidenkin loppuun ajettujen kilpailijoiden maaliin tuloa. Hoippuvat viimeisillä voimillaan nenä valuen silmät harhailevina. "Citius, altius, fortius". Liekö tuo motto mielessä juuri ennen tantereelle pyörtymistä? No, tältä osin en urheilua ymmärrä.

Nyt alan tehdä itselleni manikyyria.