Puolisoni sekä piirsi että maalasi. Taulujakin, jotka kehysti. Eivät tietenkään mitenkään taiteellisesti varteen otettavia ja niinpä olen niitä purkanut kehyksistä ja hävittänyt. Tavaroitani lajittelevat aikanaan kuitenkin ne heittävät pois. Kannoin lasia, rikottuja kehyksiä ja jätesäkillisen muuta roinaa jätehuoneeseen. Kunkin laadun sille tarkoitettuun jäteastiaan. Tähän kaikkeen hommaan kului aikaa ja muutama kynsi. Lopahdin täysin. Tänään on tarkoitus mennä taas asioille, ehkä jaksan Akateemiseen asti Itäkeskuksessa. Soitin kyllä ja lupasivat pitää Keats´ini kunnes haen. Ja jos sitten huomenissa vaikka Ateneumiin. Loppuviikoksikin on ohjelmaa.
Isäni teetti heraldikko Ahti Hammarilla (1911-1979) oman vaakunan. Hammar oli perhetuttu ja luovutti vaakunan omistuskirjoituksin. Roskikseen! Samainen Hammar teki minulle exlibriksen ja niitä on vielä pinkka jossain. Kuortaneen vaakuna on niin ikään Ahti Hammarin käsialaa (+ 93 muun kunnan vaakunat) ja sen alkuperäiskappaleen lähetin kuortanelaiselle ystävälleni. Hänen seinällään se on samana kuin pitäjän rajallakin. Hävittelen ja annan pois kaikkea minulle ylimääräistä. Mitäpä minä enää niillä? Työsarkaa riittää.
Yhdessä kaapissa on iso laatikko, jonka kyljessä lukee "muistoja". Sen kimppuun en ole vielä päässyt. Tiedän siellä olevan minulle osoitettuja kirjeitä muun muassa Horstilta. Sitten vaan roskikseen, kun niin pitkälle pääsen. Ei kenenkään tarvitse lukea minun rakkauksistani. Ne kuuluvat vain minulle ja kirjeitten lähettäjille. Eläneekö heistä enää kukaan? Vanhoja vaareja kaikki. Eräästä tuli opettaja, yhdestä skottipojasta kanafarmari ja eräästä melko tunnettu suomalainen taidemaalari jne. Hän olisi tahtonut maalata minusta kuvan, mutta isäni kielsi ehdottomasti. Jos hän ajatteli ystäväni maalaavan minusta samanlaisen muotokuvan kuin de Goya Majastaan. Mutta Maja ei ollut aina alaston, vaan hänellä oli toisessa teoksessa vaatteet. Isäni oli monessa asiassa vanhanaikaisen ankara ja varjeli minua "pahalta maailmalta". Hän ei hyväksynyt homoseksualismia, eikä susipareja, ei herneitä, eikä missään tapauksessa seksiä ennen avioliittoa. Äiti oli avarakatseisempi. Minun suhteeni joissakin ei-asioissa isä olisi joutunut pettymään, jos olisi tiennyt. Ehkä siitä olisi seurannut jalkapuuta, tervaa ja höyheniä tai ainakin mojova selkäsauna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti