Pysyttelen edelleen John Keatsissa (31.10.1795-23.2.1821). Uskon vilpittömästi Suomentaja Jaakko Tuomikosken tehneen parastaan käännöstyössään. Uskon siihenkin vilpittömästi, että käännös aina kärsii. (Aale Tynni on myös Keatsia suomentanut jonkun verran.) Varsinkin runot olisi luettava alkukielellä. Ei Kalevalakaan tunnu samalta kuin suomeksi, vaikka kuinka taitava kääntäjä olisi kysymyksessä.
Lyriikan kääntämisestä keskustelin antaumuksellisesti muinoin eräässä puutarhassa vanhan omenapuun alla suomentaja Taisto Niemisen (1940-2000) kanssa ja hän myönsi työn vaikeuden. Siispä Keats olisi antoisampi lukea englannin kielisenä, mutta taitoni ei siihen riitä. Runokieli ja varsinkin näin vanha kuin 1800-luvun "vanha" englanti tuottaisi minulle vaikeuksia.
Olen hiukan pettynyt pieneen Keatsin runokirjaseeni. Runoilija julkaisi 54 runoa ja kirjasessa ei ole ollenkaan esimerkiksi hänen nuoruutensa runoja. Nuoruutensa? John Keats kuoli vain 25-vuotiaana tuberkuloosiin Roomassa. Minusta koko hänen tuotantonsa on "nuoruuden" ajalta.
"Ah, noin jos huoleton, vapaa
moni ihmislapsi ois!
Mut ken ei surua tapaa,
jonk´ ilo pakeni pois?
Miel` autio, murhe itää,
sen pistot tuntea pitää,
eikä parantajaa mitään, -
sit´ ei sanota laulaen."
Jaakko Tuomikosken (1885-1971) suomennos on vuodelta 1917 ja kirja näköispainos silloisesta. Hinta ollut 3 mk, kustantaja WSOY. Miksi sitten kiinnostuin Keatsista? Aina kun häntä on siteerattu, on kiinnostus lisääntynyt. Clint Eastwoodin ohjaama ja näyttelemä elokuva Meryl Streepin kanssa "Bridges of Madison County" on minusta kauneimpia rakkaustarinoita. Robert Waller´in kirja ilmestyi 1992 ja elokuva vuonna 1995. Siinä siteerataan John Keatsia, mutta sitä lainausta en tästä kirjasta ole löytänyt. Kuten kaikki elokuvan nähneet tai kirjan lukeneet, tietävät tarinan kertovan vuodesta 1965 Iowassa USAssa. Elokuva vaatii paljon paperinenäliinoja.
Jo sekin minua viehättää, että Keatsin runot ovat "minun" vuosisadaltani 1800-luvulta. Myös runojen "vanhahtavuus" miellyttää, joka tulee esille Tuomikosken suomennoksessakin. Nykyrunot ovat joskus minusta kovia ja liian realistisia. Romantiikka taitaa olla vanhanaikaista tässä kaiken hektisyyden ja kaikenlaisen keskinäisen kilpailun keskellä. John Keats, Percy Shelley ja Lordi (George) Byron (ja monet muut, suomalaisetkin) romanttisen ilmaisun taidon osasivat aikoinaan.
Hiljaiset sillat on minustakin yksi kauneimpia ellei kaunein rakkaustarina. Upeasti kuvattu, ohjattu, näytelty ja tunteita nostava tarina. Oletko lukenut Saima Harmajan tuotantoa?
VastaaPoistaSininen ukkospilvi/soutaa metsän taa./Oi,miten loistaa kyynelissään/ihana vihreä maa!
PoistaTaivaalta häikäisevästi/aurinko hymyilee./Jumalan linnut laulavat./Aurinko hymyilee.
(Saima Harmaja "Sateen jälkeen")