Ulkona niin harmaata, niin harmaata. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan palelin eilen roskiskeikalla ihan vaan mekkosillani. Vihmoi vettäkin sillä lailla pehmeän kaltaisesti. Tietysti kippasin menemään valokuva-albumeja. Niitä riittää.
C soitti ja oli erittäin hyvällä tuulella. Voi kuulemma osittain paljon paremmin, pystyy siivoamaan ja jynssäämään kodin putipuhtaaksi. Saa lisähoitoja ja lisälääkitystä, lääkärit soittelevat kotiin ja C tuntee olevansa hyvissä käsissä. Minäkin näen jo hänen tulevaisuutensa valoisampana. Kyllä me mummelit vielä tästä nousemme!!
Huomenna alkavalla uudella viikolla on sitten ryhdyttävä toimimaan. Alkuviikolla saan vieraan Otavasta. Verikokeisiin. Ajanvaraus tohtorille. Treffit kellon alla H:n kanssa. Tämä riittäköön. Seuraavalla viikolla tapaaminen M:n kanssa ja ehkä soitan myös Eiran Sairaalaan. Pääsen siinäkin asiassa eteen päin. Sitten aletaankin olla jo syyskuussa ja niin meni tämä kesä niin että humahti. Ajatellaan joulua (terveisiä Marjatalle) ja tämän asian kunniaksi löysin kaksi puolison kirjoittamaa joulu-runoa, Pula-ajan joulu ja Jouluruno 1975. Kummatkin hymyilytti lukiessani. Puolisolla oli huumorintajua.
Tänään vielä vain olen ja ihmettelen maailman menoa. Kannan huolta Ukrainan ja Venäjän kiristyneistä väleistä, katselen olympialaisten yleisurheilua, Hercule Poirotin ja Simpsoneita. Roskikselle menon jätän väliin, vaikka keittiössä onkin pino valokuva-albumeja heitettäväksi pois.
Mukavaa sunnuntaita. Aurinkokin pilkahti.
Kuules nyt..... ei vaan kiitoksia terveisistä! Tulin juuri Orimattilasta tapaamasta ystäväpariskuntaa. Kiva oli ajellessa katsella loppukesän maisemia ja kypsyviä viljapeltoja. Kai se on uskottava, että kesä alkaa olla lopuillaan.
VastaaPoistaOikein touhukasta alkavaa viikkoa sulle!
Juu, Marjatta, touhukasta kyllä. Huomenaamulla saan Otavasta vieraan. Miksi ja miten, kerron sen blogissa.
PoistaHyvää uutta viikkoa.