POIS KAIKKI TURHA

Pengoinpa taas eilen hyllyjä. Tutkin, luin ja heitin pois. Hotellilaskuja matkoilta, kotiin vanhemmille lähetettyjä postikortteja Euroopan turuilta. Isän vanhempien kuolintodistuksia, puolison tekstejä, omia sommitelmia tulevaisuudesta, vanhoja kellastuneita Uusi Suomi-sanomalehtiä, jotka syystä tai toisesta on pitänyt säilyttää. Vanhoja kirjeitä luin ja sitten roskiin. Minun ja sukuni tarinat eivät tule ketään kiinnostamaan. Puolison rippi- ja ylioppilaskuvat säästin toistaiseksi. Nuori mies ja niin vakava. Tämmöinen siivous olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten tai alun alkaen olla kaikkea turhaa säästämättä. Ovat tuntuneet aikanaan tärkeiltä "sadepäiviä" ajatellen.

Olemme Vapun aatossa. Heräsin ylen varhain ja heti kahvia tiputtelemaan. Katu vieläkin aamuhiljainen ja tokko tänään suurempaa vilkkautta. Vapun odotusta, illemmalla suomalaisittain karnevaalitunnelmaa keskustassa. Huomenna politiikan edustajat puhumassa siellä sun täällä. Onhan Vappu muutakin kuin ylioppilaiden juhlaa. Työväen juhlapäivä. Niin, ja kevään juhla. Saa panna polvisukat tai jos on hyvin lämmintä, nilkkasukat. Tämä oli minun lapsuudessani. Koulussa viimeinen kuukausi ennen kesälomaa. Sitten  Suvivirsi ja vapaus. Tuli aika, kun hinguin vappuhulinoihin kavereitten kanssa. Keiden? Kysyi isä tarkkana. Mutta Mantan lakitukseen en vielä silloin saanut lupaa, koska se tapahtui siihen aikaan kello kaksitoista yöllä.

C valitteli yksinäisyyttään tänä kevään juhlana "kukaan ei ole kutsunut minnekään". Mihin sitten pitäisi mennä? No, vappulounas ei olisi hullumpi, mutta kokemuksesta tiedän, että ravintolassa ruoka ei maailman parasta, tarjoilijat kiirehtivät, että seuraaville tulisi tilaa, yhtä rauhatonta hässäkkää kaikki tyyni. Ei kiitos. Kotona, kun kutsuimme ystäviä koolle, oli toista. Sitten joukolla kaupungille. Miellyttäviä muistoja aikojen takaa. Minua ei harmita, vaikka "kukaan ei ole kutsunut minnekään". Tuskin edes lähtisin. Syön salaattia ja juon samppanjaa. Hyvää Vappua.