Eilen lääkärissä. Sain kehuja salaattilinjastani. Verenpainetta mitattava enää kerran viikossa, eikä tohtorin luo tarvitse mennä, jos ei asiaa ilmene. No, kunhan pääsen laboratorioon, johon on jo lähete, niin puhumme ainakin luullakseni puhelimessa. Kaikki siis nätisti kondiksessa.
Lääkärikäynnin jälkeen menin ostamaan lisää salaatteja kuin myös siihen tykötarpeita, paahtopaistia, ilmakuivattua kinkkua, jokiravun pyrstöjä, melonia, persiljaa, lehtiselleriä, rucolaa, kalkkunaa, herajuustoa, mozzarellaa, avokadoja, hallaimia, päärynöitä, kevätsipulia... Osasta näistä rustasin sitten makoisan salaatin ja oi, kuinka oli hyvää. En kaivannut leipää ja iso lasillinen vettä palan painikkeeksi.
Panin kaupassa merkille, että enää ei ole kai olemassa yksinkertaisia täyspyöreitä yksivärisiä ilmapalloja. On dinosauruksia, Muumeja, krokotiileja, avaruusolioita ja muodot palloilla monenmoisia, kolmioita, neliöitä, epämääräisiä... Niitä keikkui niin lasten kuin aikuisten käsissä viikonlopun Valpurin kunniaksi.
Vaikka tohtori hymyillen toivotti Hyvää Vappua, vietän sen kotona, kuten monena aikaisempanakin vuotena. Puolison sairauden alkuvuosina työnsin hänet Kauppatorille ja vappuaamuna Ullanlinnan mäelle, olimme lounaalla ystävien kanssa. Aikanaan nämä perinteet jäivät pois ja vappu oli hiljaista ja rauhallista, tuskin huomattavaa. Ja nyt vietän sitä yksin. Ilman seremonioita, syön salaattia ja ehkä avaan sen kanssa joko Joseph Perrier- tai Nicolas Feuillatte-kuplivaisen, jotka sain L:ltä ja A:lta. Kiitoksia. Katselen televisiota ja päätän Italiaan menevän kirjeen. Ensi viikolla on toukokuu. Minun syntymäkuuni.
Oi toukokuu, oi toivon kuu,
te päivät kesän koissa,
kun kaikki suveen valmistuu,
mut suvi viel´ on poissa,
kun päättyy talven pitkä yö,
ja välkkyy valon taika,
kun kitaraansa kiuru lyö,
mut viel´ ei pääskyn aika...
(V.A. Koskenniemi ens. säe runosta "Toukokuun laulu")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti