KIASMAN KÄYNTI

No, no tietenkään en ollut yhtään sen ihastuneempi yleensä nykytaiteeseen kuin ennenkään. Terveisiä Kiasmasta. Esimakua saimme M ja minä myös uudesta näyttelystä, jonka avajaiset olivat aivan ovella. Kirjaimellisesti. Museo ja kahvila, jossa nautimme espressot, sulkeutui meidän siellä ollessamme ja kerrottiin avajaisia valmisteltavan.

Kahden kerroksen nykytaidetta näimme ja siinä oli minulle ihan tarpeeksi. Tosin olisin mielelläni tutustunut siihen uuteen tulevaan näyttelyynkin. Korealainen muoviin rakastunut taiteilija Choi Jeong Hwa on tehnyt muun muassa teoksen, joka ohjelmalehtisen mukaan on muoviviidakkoa, koottu kotitalousesineistä. Semmoisista, joita tuskin huomaamme jokapäiväisessä elämässämme ja sitten heitämme tylysti roskiin. Muovikoreja, muovipurkkeja, muovikulhoja koottu taiteeksi. Minusta se ei ole puhdasta taidetta, koska esineet ovat jonkun toisen teollisesti valmistamia, mutta se voi olla jonkunlaista asetelmataidetta ja ennen kaikkea kekseliäisyyttä, jopa omaperäistä kiinnostavaa kierrätystä.

Choi Jeong Hwa on esittelylehtisen mukaan Etelä-Korean tunnetuimpia nykytaiteilijoita  ja varmasti onkin. Näillä muoviasetelmilla on oma sanomansa. Katselijan tulee kiinnittää huomio siihen valtavaan muovimäärään, joka ajelehtii maissa ja merissä, meitä ympäröivään turhakkeiden lukuisuuteen, tavarapaljouteen, jonka  pitäisi meitä kavahduttaa. Tässä minusta taiteilija on oikeassa ja siksi aion mennä Kiasmaan uudestaan. Onhan minun nähtävä muovipurkkikekoja taiteellisessa järjestyksessä ja itse todeta tämän taiteen haaran merkityksellisyys.

Aikoinaan Ars-näyttelyissä oli samanlaisia teoksia, muovileluja astelemissa ja me katsojat saimme ihastella niiden uusiokäyttöä taiteen hyväksi. Muistan jossakin Arsissa olleen vanhan Singerin ja sekin oli taidetta, heteka edusti myös jotain ja pönäkästi seisova tuoli. Kiasmassa oli korokkeen päällä puisia rasioita. Olivatko taiteilijan tekemä vai ullakolta löydettyjä? Nyt ne olivat taidetta. En väheksy, mutta minun taidemakuni  on kallellaan sinne päin, että taiteilija on itse tehnyt teoksensa. Kaikki kunnia Choi Jeong Hwalle ja hänen taiteelleen. Aion aivan varmasti mennä muoviviidakon tarkempaan tarkasteluun. Näyttely on auki 18.9.2016 asti.

Juhani Harri taisi suomalaisista taiteilijoista olla se, joka teki muun muassa puupölkyistä taidetta. Rannalta otettu veden kolhima pölkky muuttui ajopuusta taiteeksi. Hän keräsi myös poisheitettyä tavaraa ja jalosti kaatopaikkojen ja kirpputorien roinaa. Muovi ei ehkä niinkään ollut hänen materiaalinsa.