Olin lääkärissä. Sain taas uuden verenpainelääkkeen. Lääkäri ei ollut tyytyväinen, kun verenpaineeni ei suostu alenemaan. Menen vastaanotolle pian uudestaan. Hän on päättäväinen lääkäri, eikä anna periksi, vaikka kerroin olevani ehkä syntymäkorkeaverenpaineinen. "Sellaista ihmistä ei ole". Jos ei muu auta, hän passittaa minut sairaalaan tutkimuksiin. Tutkitaan myös munuaiset, ettei ole johdoissa tukosta.
"Löysin" tämän lääkärin vahingossa. Tai en sentään. Valitsin hänet kasvojen ja ilmeen mukaan kuvasta. Ja se oli onni, sillä hänen erikoisalansa on juuri verenpaine. Tutkinut asiaa yli 20 vuotta. Kysyin, allekirjoittaako lääkärinä vaihtoehtolääketieteen. Ei allekirjoita ja piti minulle muutaman minuutin pituisen esitelmän verenpaineen hoitamisesta lääketieteen keinoin.
Taksinkuljettajakin oli mukava. Kertoi Itäkeskuksen menneisyydestä ja sanoi olevansa pahoillaan, kun en täällä viihdy. Kun lähdettiin liikkeelle, hän hymyili ystävällisesti ja kysyi "minne minulla on ilo sinut viedä?" Hyväksyin sinuttelun välittömästi. Lääkärin vastaanotolle ei ole pitkä matka, mutta kuitenkin sen pituinen, etten halua lonkkaa rasittaa kävelemällä. Aion jälleen anoa vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua. Sehän minulta on kerran evätty, kun hyvinhän sä pääset kävelemään-lausunto oli meillä Katajanokalla kotona käyneen sosiaaliohjaajan mielipide ja hakemus hylättiin. Nyt pyysin tätä uutta lääkäriä laatimaan vaadittavan lausunnon uuteen hakemukseeni, vaikka "emme ole kauaa toisiamme tunteneet". Hän lupasi oitis ja pyysi tuomaan vanhoja diagnooseja lonkastani. Lupasin epävarmasti ja mainitsin arkistoni olevan hyvin sekaisin. No, jotain löysin ja etsintä jatkuu.
Tämä lääkäri ei menneisyydestäni ole mitään tiennyt. Kerroin omaishoitajuudestani, rasitusmurtumista lonkkaluissa, leikkauksesta Töölön sairaalassa, metallista ja ruuveista sisälläni. Hän kuunteli ja kuuli. Minulla on ollut onnea lääkäreiden kanssa niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella. Oli jo puolison aikanakin. Häntä retuutin terveyskeskukseen ja siellä oli vuosikausia meillä lääkärinä A.K, joka jäi eläkkeelle ja me siirryimme yksityislääkärille. Suurin syy oli se, kun siihen aikaan omalääkäri vaihtui koko ajan ja väsyin aina kertomaan kaiken alusta. Eivät nämä tyttelilääkärit ja pojulääkärit edes olleet valmiita vaan viittä vaille. En aina heihin luottanut. Kokemus on mielestäni hyvä asia. Nyt minulla on kokenut lääkäri ja häneen sekä ammattitaitoonsa luotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti