Pitäisi laahautua vaatekauppaan. Pitäisi ja pitäisi. Sentään olen varannut ajan sekä kampaajalta että lääkäriltä. Jälkimmäinen on tätä verenpaineseurantaa, vaikka itse mittaan aamuin illoin. Kirjaan luvut ja vien tohtorille kahden viikon välein. "Ei, ei siitä ole vaivaa", sanoin tohtorille, kun kysyi. Parempi näin kuin hypätä jossain mittauttamassa. Siitä vasta vaivaa olisi.
Tänään on sitten se narrituspäivä. Gregoriaaniseen kalenteriin siirtyminen 1500-luvulla antoi luvan tämän päivän valehteluun ja jekutukseen. Siirrettiin vuosi alkavaksi 1. tammikuuta, eikä huhtikuun ensimmäisenä kuten aikaisemmin. Lupa laskea palturia sydämen kyllyydestä ja hölmö se, joka uskoo. Minä olen monesti ollut.
O-la-laa, ostin Herkusta, ranskalaisuutta kun nyt siellä vietetään ja Ranska on ehdottomasti ruokamaa, valmiin mikroaterian Confit de Canard. Kamalaa! Pari ankaksi kutsuttua lihapalaa ja harmaita perunaviipaleita. Kuvassa olivat aivan erilaisia, herkullisen näköisiä suorastaan. No, minähän lykkäsin aterian lautaselle ja mikroon, lisänä vielä juurespihvi (ei kuulunut asiaan ja oli sitä paitsi kreetalainen). Otin mikrosta ja lisäsin salaattia. Pihvi ja salaatti oli hyvää. Jos mestarikokki Gordon Ramsay maistaisi tätä ranskalaismoskaa, haukkuisi pataluhaksi ja jättäisi syömättä kuten minäkin. Katselin netistä ranskalaisia ruokia ja minua jäi vaivaamaan, kun samalla sivulla kuvan kanssa selitettiin, miten päästä vaivaisenluusta seitsemässä minuutissa eroon. Hyvää aprillipäivää !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti