Tykkään Tuhkimo-tarinoista. Ihan siitä alkuperäisestäkin. Katselin eilen ainakin kolmatta kertaa ohjaajaWayneWangin vuonna 2002 valmistuneen elokuvan "Maid in Manhattan". Tarina siivoojasta ja tulevasta senaattorista. Leffa on niiin romanttinen. Kyllä sitä tämmöinen romantiikan nälkäinen mielikseen katselee ja mukaan tempautuu.
Eilinen sujui oleillen sen kummempia aikaan saamatta. Tänään kauppaan, huomenna stadiin ja kampaajalle, ylihuomenna tapaan tohtorin ja torstaina tai perjantaina vien taas hiekkaa pankin lattialle. Ja jos minua jälleen kuulustellaan kuin rikollista, niin tulee tupenrapinat. Siitä sitten myöhemmin. Alkanut viikko siis suhtkoht reipasta menoa.
Olen saanut uuden blogilukijan, Piia Aurinkokujalla. Hienoa ja kiitos. Iloitsen jokaisesta, joka blogissani piipahtaa ja eritoten heistä, jotka useammin ja jopa vakituisesti. Aina toivoo, että luetaan. Niin minäkin teen, vierailen ja luen ja palaankin. Nyt myös Aurinkokujalle.
Yöllä olin vielä kolmen aikaan pirteä kuin peipponen. Lopulta nöyrryin ja otin puolikkaan nukahtamispillerin. En ole oikeastaan sitten syyskuun nukkunut kunnolla ilman apuja. Ennen minulla oli hyvät unen lahjat, jos muuten voin nukkua. Usein oli puolisoa hoidettava yölläkin, eikä silloin voinut. Nyt voisin, mutta uni ei tule.
YleAreenasta katselin leffan Englannin kuninkaasta, joka tapatti vaimojaan. Ainakin kaksi joutui mestauslavalle. Kuningas oli Henrik VIII. Oli se hurjaa aikaa 1500-luvulla. Liekö sen parempaa nytkään, vaikka presidentit ja kuninkaat eivät sentään kovin heppoisin perustein anna kuolemantuomioita. Muut antavat, terroristit etunenässä.
Stockmannin Ruotsista haalittu toimitusjohtaja Per Thelin eroaa. Tuli vuonna 2014 parantamaan Stockmannin huonoa tilaa. Ei oikein onnistunut, kun tavaratalo yhä lykkää tappiota. Ei Stockmann ole enää se Stockmann, johon helsinkiläiset ovat tottuneet. Kaukana siitä. Siellä on luovuttu kirjakaupasta, leluista, lemmikkieläimistä ja elektroniikasta. Näistä huolehtivat nyt vuokralaiset ja tavaratalo satsaa enemmän muotiin. Akateeminen Kirjakauppa on myyty Bonnierille ja se muutti sisustuksen, josta nousi aikamoinen äläkkä, kun puu pöydissä vaihtui viiluun. Entinen sai mennä ja myrtyneet kanta-asiakkaat paheksuivat. Muutakin muutosta tuli, pitäisi käydä katsastamassa. No, minä en oikein usko Stockmannin itsensä kohdalla tulevaisuuteen ja olen iloinen, että olen nähnyt sen kukoistuksen aikanaan ja ollut asiakkaana kolmannessa polvessa. Ehkä Suomi tulee menettämään Stockmanninsa. Kaikki "lidlistäistytetään", halpahalli tai aivan joku muu nousee Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulman rakennukseen, joka valmistui paikalleen 1930. Sitä ennen se oli Helsingissä muualla ja siellä "muualla" kävi minun isoäitini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti