RAUHA PANKIN KANSSA

Tässä oli muutaman päivän kirjoituskatkos, kun ei ollut asiaa. Aika kului vetelehtimällä. Muutama puhelu ja läppärillä läträämistä. Etsin myös lääkärille  papereita, kun jälleen anon rohkeasti vammaiskuljetusetua. Tarvitaan lääkärilausunto. Lonkka väsyy ja kipeytyy, pitää lyhyin välein levätä. Seisominen ilman tukea on mahdotonta, hiusten pesu suihkussa yhtä piinaa. Pesutuoli? Edellinen anomus hylättiin, kun sosiaaliohjaaja katsoi minun pärjäävän yleisissä kulkuneuvoissa aivan hyvin. Mutta ennen kuin niihin pääsen, se onkin jo toinen juttu. Katsotaan, miten nyt käy. En kovin toiveikas ole. Kaupunki on pihi. Kaupunkikyyteihin olen edelleen "liian varakas". Tuloraja asetettu, jota en ymmärrä. Meinaavat varmaankin, että jos on rahaa, käyttäköön taksia, jos liikkuminen hankalaa.

Olin pankissa. Sain audienssin konttorinjohtajalle. Kerroin, kuinka minua on kahtena kertana hänen pankissaan kohdeltu. Kohdeltiin kuin imbesilliä. Ei luotettu siihen, että osaan numerot ja osaan mennä vuoronumerolapun mukaisesti oikean virkailijan luo. "Mikä numero sulla on?" oli ensimmäinen kysymys lähestyessäni virkailijaa. "Oletko oikeassa pankissa?" Minä käytin teitittelymuotoa ja pankkifröökynä sinutteli. Koko hänen käytöksensä oli minun aliarvioimistani ja epäkohteliasta. Tämän kerroin. Sitten toisena päivänä rahannosto omalta tililtäni, jolloin virkailija piti minua rikollisena epäillen vahvasti henkilöllisyyttäni, vaikka passi oli edessään. Nimikirjoituskaan ei täsmännyt kuulemma. Kyseltiin ummet ja lammet, vaadittiin nähtäväksi Stockmannin kanta-asiakaskortti (?).

Tahdoin tietää syitä pankin törkeään käytökseen. Siksi kuulemma kysytään, onko asiakas oikeassa pankissa, koska niin moni asiakas ei ole (?). Minkälaisia asiakkaita täällä oikein on? Puhuimme rahanpesusta, jonka varjolla asiakkaita saatetaan epäillä. Puhuimme turvallisuudesta, jonka varjolla pankissa kohdellaan asiakasta epämiellyttävällä tavalla. Konttorinjohtaja kuunteli tarkkaavaisesti ja lupasi, jonka uskoin, ottaa esittämäni asiat esille henkilökuntansa kanssa. Jos asiakas teitittelee, kuuluu hyvin tapoihin teititellä asiakasta. Liiallinen kyseleminen tilanteessa, jossa asiakas nostaa omalta tililtään rahaa, ei ole enää sallittua. Uskoisinko tämän?

Kerroin senkin, että missään muussa pankissa en koskaan, milloinkaan, ole joutunut tällaiseen syyniin, epäluulojen kohteeksi ja suorastaan leimatuksi rikolliseksi. Kerroin mieheni pankinjohtaja-ajasta, jolloin pankkimaailma oli aivan erilainen, virkailijat tiesivät olevansa palveluammatissa, käyttäytyivät sen mukaisesti ja olivat kohteliaita alusta loppuun. Asiakkaalla oli "kruunu päässä", eikä ajateltu hänen kanniskelevan  ketunhäntää kainalossaan.

Konttorinjohtaja kiitti, että olin tullut kertomaan. Hän oli ystävällinen, kohtelias ja asiallinen, jotka positiivisuudet hänelle iloisena kerroin. Me erosimme miellyttävissä merkeissä, enkä vaihda pankkia. Hän vei minut ilman vuoronumeroa vapaan virkailijan luo ja nostin tililtä rahaa ilman mitään kuulustelua. Näinköhän myös vastaisuudessa?