SLANGIMUISTOJA

Sunnuntai oli ja se meni. Hyvä niin. Pidän elämisen äänistä ja ne usein pyhäpäiviksi vaimenevat. Mökillä nautin hiljaisuudesta. Hiljaisuus oli aivan kuultavissa. Mutta näin koko ikänsä Helsingissä, ja vielä tätä Itäkeskusta ennen kantakaupungissa, asuneena, olen kaupungin ääniin tottunut. Ratikat, bussit, muut autot, ihmiset ovat aina elämääni kuuluneet. Niitä ilman en osaisi elää. No, ratikoista on ollut nyt luovuttava. Pääsen niillä ajelemaan, kun olen ensin selviytynyt metromatkasta. Olenhan ratikankuljettajan tyttären tytär. Pappa ajoi Töölön vaunua. Kolmosella äiti ja minä menimme Stockmannille. Kolmosella olen ajeluttanut ei-helsinkiläisiä vieraitani kaupunkia sporasta käsin näyttäen. Toinen oli oma auto, mutta sitä minulla ei enää  ole. Skattalla asuessamme vielä oli, mutta puolison kunnon huonontuessa, luovuin.

"Valkan kundi" pani kommentin lähettäen ja minulle tuli ykskaks ikävä slangia. Stadin Slangiin kuuluin vuosien ajan ja nautin Tsilari-lehden annista. Slangiksi kirjoitettuja juttuja. Erosin yhdistyksestä ja kaikista muistakin. Jätin vain Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n. Nyt "Valkan kundi" pani etsimään netistä slangin kielisiä kirjoituksia ja olihan niitä. Vanhat stadilaiset bamlanneet skrivaten. Voi niitä aikoja! Isänikin käytti slangia, mutta se oli minun slangiani vanhempaa kieltä. Slangi muuttuu, kuten muutkin kielet. Nykyisin käytetään englannista napattuja ja hiukan muutettuja sanoja. Isäni aikana oli venäjästä otettuja.

Minulla on yksi lapsuuden ystävä, jonka kanssa puhumme joskus slangia. Oli toinenkin, pikkuserkkuni, mutta häntä ei enää ole. Puoliso jättäytyi näiden keskustelujen ulkopuolelle. Hän ei ollut syntyperäinen stadilainen. Tuli vasta Helsingin yliopistoon opiskelemaan sotaväen jälkeen. Ei ymmärtänyt Stadin kielestä mitään. Joskus olen tännekin kirjoittanut jotain slangiksi. Kaikki eivät ole bonjanneet skrivaamaani. Emmekä me tytöt ainakaan Töölössä puhuneet slangia niin paljon kuin pojat. Ymmärsimme kuitenkin kaiken. Ei äitinikään puhunut. Hän laillani oli myös Tölikän tyttöjä. Isäni oli Ruoholahden poikia. Hän eli sakilaisten aikana. Mutta ei heihin kuulunut. Sakilaisilla oli hiukan huono maine.

Otin äsken osaa slangisanojen kilpailuun. Sain 10 oikein viidestätoista ja olen "slangisanojen mestari". Minulla on monta slangiksi laulettua levyä. Hauska kuunnella ja vajota nostalgiaan. Nyt kuuntelin  netistä kaivamani "OlliBullin"  Dallaan takas Valkkaan-äänilevyn. Hän on muusikko Pertti Olavi Anikari ja tapaa levyssä vanhan heilansa kartsalla. Vai tapaako?  Vuodet muuttaneet                 Ritua. Toinen vannoutunut slangin ystävä on Tauno "Taukki" Humaloja, joka on kirjoittanut kirjojakin slangiksi. Vanhoista stadilaisista tulee mieleen Stadin Arska, runoilija Arvo Turtiainen (1904-1980). Hänkin bamlannut slangia.

Voi, kaikki tämä vain eräästä valkkalaisen kommentista. Kiitoksia. Jos joku ei tiedä, niin Valkka tarkoittaa Vallilaa Helsingissä.