Kahtena peräkkäisenä päivänä kauppakeskuksessa ja voimille otti. Lonkka ei tykkää. Hissit kadoksissa, koneportaat ja loputtomat käytävät vievät aina mehut. Itiksen Herkussa olin jälleen melkein ainoa asiakas. On se niin surullista. Miksi ihmeessä ensinnäkin Stockmann muutti sinne kauppakeskuksen perälle? Myyjä, joka möi minulle parilakalkkunaa, kertoi, etten ole suinkaan ainoa ihminen, joka sitä ihmetellyt. Sinne on nyt todellakin "matkustettava", kun ennen oli kaiken keskellä, helposti saatavilla, kauppakeskuksen sydämessä. Ei ollut nyt asiakastunkua, ei ollut
Ramsayn kirjaa en ole lukenut. Pääsin kuitenkin neljännen ja viimeisen osan alkuun. Anders Ramsay asuu nyt Helsingissä sisarensa kanssa ja on edelleen poikamies. Eikä, mitä olen hänestä lukenut, koskaan naimisiin mennytkään. Minun nuoruudessani pidettiin melkein kunnia-asiana "päästä" naimisiin. Herkästi puhuttiin muussa tapauksessa vanhastapiiasta. Ja niin "pääsin" minäkin. Hyviä aikoja, joista muistot. Elämä kulki onnellisten tähtien alla vuosia ja sitten menetin mieheni. Sen tiesin, että näin tulee käymään. Puolison sairaana oleminen oli pitkä ja vaikea kaksitoista vuotta kestänyt tie. Olin luvannut häntä hoitaa loppuun asti ja sen tein. Hän sai lähteä kotona minun viereltäni. Hänen poislähdöstään on vasta kulunut neljä ja puoli kuukautta, "Jokainen näkemiin voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen".
Tänään saan vieraan. Panemme tauluja seinille. Kaikki eivät mahdu, vaikka kannatankin päällekkäistä järjestelyä. Ehkä raahaan rollaattorin päällä muutaman Kierrätyskeskukseen. Taulut aina kelpaavat. Onkohan minulla vielä jossain yksi Cézanne-jäljennös? Siitäkin voin luopua, ellen jo antanut pois muuton yhteydessä. Muistaakseni se on Hollanissa tehty jollakin valokuvausmenetelmällä niin, että siveltimen jäljet ovat hiukan koholla kankaasta. Näyttää melkein aidolta. Näin oli minullakin yksi suuren impressionistin taulu. Jäljennökset ovat aina jäljennöksiä, mutta puolustavat paikkaansa sillä, että näemme niitä ja tutustumme näin mestareiden teoksiin. Odotan jo kovasti Rodin-näyttelyä ja kaikkia muita, joihin aion mennä joko yksin tai M:n kanssa. Teatterimuseossakaan en ole koskaan ollut. Vielä ehtisimme HAMiin Ai Weiwein näyttelyyn. Auki 28.2.asti. Jos tämä kiinalainen taiteilija ja toisinajattelija meitä kiinnostaisi. Minäpä kysyn M:ltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti