20. helmikuuta 2016

KAIPAAN HAUKOTTELUA

Kutakuinkin nukuin viime yönä pari tuntia, aamusta enemmän. Nyt jo täysin hereillä. Iltaisin olen parhaimmillani. En ole edes viikkoihin kunnolla haukotellut. Kaikkea sitä rupeaa kaipaamaan, kun jää paitsi.

Kerään voimia vuodevaatteiden vaihtoa varten ja sitten pyykkikone käyntiin. Ulos en jaksa edes ajatella lähteväni, ei roskiksellekaan. Varasin lääkäriltä ajan ensi viikolla. Menen juttelemaan nukkumisvaikeuksista ja kertomaan puolison kuolemasta. Hän oli myös mieheni lääkäri siihen aikaan, kun vielä elimme pyörätuolielämää. Erittäin miellyttävä lääkäri, joka tuntee empaattisuutta asiakasta kohtaan. Kun vein puolison hänen luokseen, oli hänellä aina aikaa kysyä myös minun vointiani.

Lopultakin sain lähetettyä vahinkovaatimuksen vakuutusyhtiöön muuttoliikkeen rikkomista tavaroista. Sain luvan kertoa sähköpostissa sähköliikkeen arvioinnin kattokruunusta sekä toisen kruunun vauriosta, kunhan säilytän liikkeen arviointipaperin vastaisuutta varten. Vakuutusyhtiön taholta aika suuri luottamus! Minulla on nyt parvekkeella viltin sisällä kattokruunun jäänteet ja  tenkkapoo miten pääsen rojusta säällisesti eroon. Jälleen olen sitä mieltä, että taloyhtiöillä pitäisi olla jätelaatikko myös pienehköjä sähkövempaimia varten. Kun oli auto, oli helppoa ajaa lähimpään asialliseen paikkaan romut jättämään.

Luminen on maisema. Lisää tulee nytkin, tosin hienon hienona lumena tai veden sekaisena tihkuna. Saattaa olla liukasta autoilijoilla. Pelti kolisee aivan varmasti. Hyvä, jos on pelkkää peltikolinaa.

Juttelin C:n kanssa eilen puhelimessa illalla. Eipä rouva liioin ole ulkosalla liikkunut, vaikka on piikit kengänpohjissa. Hänellä onkin ikävä mäki pihalla eikä kaiteita. Etsiessäni ennen joulua asuntoa, luovuin heti niistä, jotka ovat mäen päällä, vaikka pienenkin. Täyteen lastattu rollaattori on aikamoinen taakka työntää. Plussaa tälle asunnolle, tasaista on. Ainoa haitta on roskis, jonne on rakennettu jyrkkä luiska. Jos on jäätä, pelkään liukastuvani, vaikka olen aika vikkelä ottamaan
oven kahvasta kiinni. Sitten ovi auki ja joko rollaattorilla tai pelkin jaloin sisään. Jos pelkin jaloin, pitää saada tukea milloin mistäkin, muuten menetän tasapainon. Kyynärkepit on myös minulla, mutta niiden kanssa ei voi mitään kantaa, eikä kävellä kovin pitkästi. Rollaattori paras.

Nyt lakanoiden vaihtoon, pyykin pesuun ja lounaan laittoon. Mukavaa viikonloppua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti