MUUTAMA SANA LALLISTA

Eilen taas keskustelua C:n kanssa aateluuksista. Isoisä kuulemma tuntenut Anders Ramsayn veljen, joita A:lla oli kaksi kuten sisariakin. Tämä maailmankuulu kokki Gordon Ramsay on samaa skottilaista sukua kuin Anderskin. Suvulla ollut haaroja, joista Suomessakin siis yksi. Suku pystytty jäljittämään aina Skotlannissa 1100-luvulle asti David I aikaan, jolloin Suomeen tehtiin ensimmäinen ristiretki. Erik Pyhä ja englantilainen piispa Henrik marssivat joukkoineen Suomeen. Kuningas poistui aikanaan, mutta Henrik jäi järjestelemään uskonnollisia oloja. Järjesteleminen päättyi siihen, kun Lalli tappoi Henrikin Köyliönjärven jäällä. Tämän me kaikki tiedämme. Eikä se liity Ramsay-sukuun mitenkään. On vain tämän tekstin historiapläjäys.

Minulla oli kerran Lalli-niminen ystävä. Mukava mies. Muutti sitten Helsingistä  pois ja yhteys katkesi. "Soitellaan" on vain sanonta. Puolisokin tunsi hänet.

Nukuin todella huonosti tai oikeammin vähän viime yönä. Vielä neljältä aamulla olin virkeä kuin peipponen. Läträsin läppärin kanssa, lueskelin ja söin Bruñon. Harmitti. Tämä unettomuus on jo jatkunut jonkin aikaa. Ei hyvä. Päivisinkään ei nukuta. Aamuisin herään lyhyen nukkumisen jälkeen kuten ennenkin, vaikka voisin vielä uinailla. Yöllä tulee kaikenlaista mieleen, ikäväkin iskee, kaipaan miestäni, muistelen yhteisiä aikoja silmät kosteina. Eikä uni tule.

Eilinen meni tekemättä ihmeempiä. Roskat vein. Tänään en sitäkään. Teemalla klo 18 Hatari-leffa. Nähty sekin ainakin kahteen kertaan. Ehkä kuitenkin painelen taas Afrikkaan. Alan kohtapuoliin pilputa juureksia, joita jäi uunijuuresten jäljiltä. Uusi satsi tulemaan. Lisukkeena valmiina ostettu grillattu broileripuolikas. Salaattiaineksiakin on. Ihan hyvä sunnuntaiateria. Syön keittiön pöydän ääressä ja katselen pyhäpäivän hiljaista katuelämää ikkunasta. Jokunen auto, jokunen jalankulkija, jokunen koira. Bussikin kulkee silloin tällöin. En vain tiedä mistä minne. Ikävöin ratikkaa.