OLIVERIN LUMOISSA

Tässä taas olen  huomenta toivottelemassa. Ulkona plussaa ja tahmaisen harmaata. Rohkeasti kuitenkin suuntaan roskikselle, josta näemmä on tullut päivittäin kertomisen väärti. Kunhan kevättä pukkaa enemmän, teen muutakin. Nyt näitä vähempiarvoisia arkiaskareita ja kodin laittamista, jota puuhaa tuntuu riittävän loputtomiin johtuen saamattomuudestani. Tauluja yhä muuttomiesten pakkauksissa, enkä ole varma edes, saanko kaikkia näytille. No ei tämä koti tule enää olemaan viimeisen päälle semmoinen kuin haluaisin, niin voi olla vähän kunnostelematonkin. Kunhan asun, nukun ja syön.

Katselin tv:stä Oliverin eilen. Sen musiikkipitoisen. Nähty aikaisemminkin kuin myös puheleffoja vuosien varrella.  Pidin tästä Carol Reedin elokuvasta  (1968), sen musiikista, tansseista ja aina yhtä ihastuttavasta juonesta. Varkaatkin sympaattisia. Ihailin kovasti Faginina esiintyvän Ron Moodyn liikehdintää. Siinä oli luihuutta, oveluutta ja ainaista varuillaan oloa, nopeatempoisuuta hänen liikkuessaan 1800-luvun Lontoon takakujilla hiukan kumarassa asennossa valmiina  livahtamaan tarvittaessa pakoon. Tarinan juoni on kiltti ja kaunis, kaikki hyvin, loppu hyvin-tyyliin. Oliver pääsi parempaan elämään omien sukulaistensa luo kovan elämän jälkeen orpokodissa ensin ja sitten Mr. Faginin opissa, miten tullaan hyväksi taskuvarkaaksi.

Seurasin myös Miten tullaan miljonääriksi-visailua. Pisti melkein kiukuksi, kun katsomo ei tiennyt kenen Avignonin naiset-maalaus on. Tarjottiin Matissea! Hyppäsin ilmaan sohvan nurkassa ja huusin "Pablo Picasso, tontut". Tiedettiin se, että Avignon on Ranskassa, mutta Picasson naiset ovat Barcelonassa Avignon-kadulla, jossa oli bordelleja. Jos on hiukankaan tietoinen Picasson töistä, tämä taulu kuten hänen Guernica-maalauksensa myös pitäisi olla ainakin kuvista tuttuja. Picasso ei  ole minua suuremmin viehättänyt, mutta nyt vanhempana olen alkanut muuttaa käsitystäni. Varsinkin Guernican sanoma pysäyttää. Baskimaan Guernica-kaupunkia pommitettiin rajusti 1937 saksalaisten ja italialaisten toimesta. Kaupunki tuhottiin melkein kokonaan. Samana vuonna Picasso maalasi tämän vaikuttavan teoksen.

Minulla oli kerran, nyt jo kuollut, ystävä, jolla oli suuri kokoelma ihailemansa Picasson grafiikkaa. Ystäväni testamentissa ne luovutettiin eräälle taidemuseolle. Picasson töitä on ollut, ja on, näytteillä ympäri maailmaa aina Helsinkiä myöten, hänen keramiikastaan lähtien. Madridissa en ole käynyt, jossa sekä Guernica että Avignonin naiset ovat.