Odottelemme hartain mielin kesää ja sitä rakasta vesipulloa, josta viime vuosina on tullut bestiksen kaltainen. Eilen Katri Kallionpää Helsingin Sanomissa kirjoittaa asiasta ja siteeraa Medical News Today-artikkelia, jossa teilataan alituinen veden lipittely. Minäkin ihmetellyt jo vuosien ajan juomapullonäkyä kaupungilla. Pullosta hörpitään koko ajan pieniä siemauksia olematta ehkä suuremmin janoinenkaan. Asiantuntijat kehottavat juomaan vain janoon. Taitaa olla pelkkä muotioikku tämä pullon kanniskelu. Rantautunut ties mistä. Pahvinen kahvimuki on toinen juttu. Käyttäessäni vielä ratikkaa muistan kesät, kun matkustajilla oli kahvimuki mukana. Koko vaunu tuoksui kahville, eikä siitä välttämättä kaikki pidä. Minusta ei yleinen kulkuneuvo ole mikään juoma- tai syömäpaikka. Metrossakin mutustetaan kaikenlaista, eväitä, jäätelöä, cocacolaa. Taksit kieltäytyvät ottamasta syövää asiakasta kyytiin. Ennen muinoin syötiin kotona tai ravintolassa, kahvilassa, usein retkillä luonnossa.
Kerran aikoja, aikoja sitten oli hollantilainen ystäväni Anneke käymässä Helsingissä ja me menimme teatteriin. Olimme väliajalla nauttineet kahvia ja leivonnaisen. Häneltä jäi siitä syömättä kellon ilmoittaessa näytännön alkavan. Anneke nappasi leivonnaisen mukaansa, vaikka sanoin, ettei sen kanssa mennä saliin. Vahtimestari pysäytti meidät ja tie tyssäsi siihen, kunnes ystäväni oli syönyt. En usko vieläkään olevan sallittua viedä teatteriin ruokaa näytöksen ajaksi. Elokuvateattereissa toiset säännöt. Ja nykyisin siellä jo syödään muutakin kuin suklaata ja karkkeja.
Nuoruudessani ei meille tullut mieleenkään syödä leffan aikana yhtään mitään, jos oli poikia mukana. Istuimme Axassa takarivissä. Siellä kehtasi poika ujuttaa käden hartioille tai jopa muiskauttaa suukonkin. Siitä alkoi monen "styylaus", joka kesti joitakin viikkoja, kunnes suukon sai toinen tyttö Axan takapenkillä. Nyt tarinat kuulostavat komedialta, mutta silloin täyttä tragediaa. Ei meinattu millään jaksaa elää, kaikki oli ohi ja ikuisiksi ajoiksi onni mennyttä.
Tänäänkin heräsin vallan ennen vanhaiseen tapaan, kun aloin valmistaa puolisolle aamiaista eli noin seitsemän kieppeillä. Lääkäri sanoi, että voi käyttää sekä Melatoniinia ja unilääkettä samaan aikaan. Otin illalla Melatoniinin ja ryhdyin unta odottamaan. Mitään ei tapahtunut pariin tuntiin, ei nukuttanut. Otin unipillerin ja uni tuli tovin päästä. Nukuin yhtä soittoa aamuun asti, nousin ylös ja panin kahvin tippumaan. Onhan tämä nyt aivan toista kuin pitkään aikaan. Odottelen vielä muutaman päivän ja sitten uutinen M:lle: muori jaksaa ja kykenee taiteen pariin. Selvitetään M:n aikataulu ja sen mukaan päätetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti