Nyt taas jurppii. En pidä kaikilta osin nykyajan tekniikasta, puhelimissa jonottamisista, pakollisesta musiikin kuuntelusta sen aikana, numeroiden naputtelusta päästäkseen asiassa eteen päin "jos asiasi koskee sitä ja sitä, paina sitä ja sitä", enkä siitä, että "asiakaspalvelussamme on poikkeuksellista ruuhkaa". Tämä on jokapäiväistä soittaa minne tahansa firmaan. Nyt olen ollut puhelimitse tekemisissä sekä pankin että Soneran kanssa ja jonottanut, jonottanut, kuunnellut särisevää musiikkia ja automaattia, joka valehtelee "pahoittelemme pitkittynyttä odotusaikaa, vastaamme puheluusi mahdollisimman pian". Minuutit kuluvat, vaihtuvat kymmeniksi. Sitten lopulta saan ihmisen toiseen päähän ja pääsen varsinaiseen asiaan. Enkä enää ole hyväntuulinen. Ikävöin entisiä aikoja, kun ihmiset vastasivat puhelimiin heti, asiat sai järjestettyä ystävällisessä ja inhimillisessä ilmapiirissä, ei tehty virheitä niin paljon kuin nykyisin ja pyydettiin anteeksi niitä (kukaan ei enää pahoittele tapahtunutta). Tämä kaikki jurppii.
Nykyiseen osoitteeseeni tulee edelleenkin edellisten asukkaiden postia. Tiedän yhden asukkaan muuttaneen jo pari vuotta sitten. Olen väsynyt siihen, että joudun aina kirjeet palauttamaan lähettäjälle saatesanoin "väärä osoite". Postilaatikolle on matkaa, enkä suinkaan liiku sen lähimaillakaan kovin usein. Nyt on taas kirjekuori odottamassa. Joskus ensi viikolla saan sen eteen päin. Miksi ihmeessä ihmiset eivät huolehdi omista asioistaan ja tee ilmoitusta osoitteen muuttumisesta? Tietäisi vain yhteydenottoa maistraattiin ja postiin. Taidan vastedes panna roskikseen surutta kaiken minulle kuulumattoman postin.
Nukuin viime yön suhteellisen hyvin ja ennen lounasta nukuin sohvalla lisää. Teki niin eetvarttia että. Sitten paistoin kuhafileitä itselleni, tein salaatin ja söin. Katselin rännän sekaista lumisadetta ulkona ja huomasin puutteita autojen valoissa. Vilkku tuntuu olevan rikki monella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti