LUMELÄÄKETTÄ ?

Nukuin viisi tuntia (liian vähän), aloitin nukkumisen joskus viiden maissa aamulla. Huomenna käyn apteekissa tutkailemassa  melatoniinia. Ostan, käytän tai en. Silti keskustelen tohtorin kanssa vakavasti nukahtamislääkkeistä ja niiden tarpeellisuudesta kohdallani. Hän tulee vastustelemaan niihin jää koukkuun-mielipiteellä. Jospa antaisi lumelääkettä, mutta ei kertoisi minulle ja farmaseuttikin pitäisi suunsa kiinni. No, lumelääkettähän en minä voi ehdottaa. Se veisi pohjan idealta. Jos ei lääkettä, niin ainakin saan sympatiaa.

Kirjoituspöytä kaipaa siistimistä. Maksettuja laskuja hujan hajan, turhia papereita siellä ja täällä, viime vuotinen kalenteri, itsekiinnittyviä vaaleanpunaisia lappuja lampun jalassa, pölyä ja kymmenittäin lyijykyniä, joita en tarvitse. Ennen oli kaikki ojennuksessa.

Vakuutusyhtiö ilmoitti korvattavan summan muuttoliikkeen aiheuttamista vahingoista. Voin kuulemma antaa lisäselvityksen ja vaikka päätöksen Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi tai jopa antaa asian käräjäoikeuden tutkittavaksi, jos olen tyytymätön. En ole. Tämä prosessi on nyt loppuun käsitelty ja korvauskäsittelijäkin panee kätensä kyynärpäitä myöten ristiin päästessään minusta eroon. Hän on koko toimenpiteen ajan osoittanut mitä suurinta kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja luottamusta. Lähetin hänelle kiitoksen.

Huomenna siis liikkeelle. On varattava matkaan rutkasti aikaa, että en myöhästy lääkärin vastaanotolta. Ei ole aivan naapurissa. Kahdella kulkuneuvolla ja kahdella takaisin. On tämä niin outoa. Viime kerralla metrossa istui vastapäätä nuori nainen, joka oli levittänyt viereensä koko kauneudenhoitovälinearsenaalinsa. Tyynesti aloitti meikkaamisen. Alusvoide, värivoide, kulmakarvat, luomet, ripset, poski- ja huulipuna. Vielä kampaamista. Seurasin häpeilemättä toimitusta. No, tulos oli hyvä, en kiellä. Mitä olisi tapahtunut, jos juna olisi pahasti nytkähtänyt? Ehkä hänellä oli puhdistusainekin mukana.

Ennen vanhaan laulettiin linja-autossa olevan tunnelmaa. On sitä näissä nykyajankin kulkuneuvoissa.