Päivä pulkassa ja illassa. Tänään asioilla ja tein uudenlaisen huomion. Kun ihmisellä on rollaattori, häntä pidetään jollain lailla älyllisesti köyhempänä kuin niitä, joilla ei ole. Huomasin tämän ikävän asian tänään pankissa. Minua kohdeltiin kuin en tietäisi, en osaisi, en kykenisi itsenäisesti toimimaan. Tietääkseni näytän aivan täyspäiseltä, käyttäydyn myös tietääkseni normaalilla tavalla, enkä tietääkseni vaikuta millään lailla hölmöltä. Joudun tässä pankissa asioimaan vastakin ja aion ottaa asian esille, jos se toistuu.
Olen asioinut pankeissa jo silloin, kun nämä virkailijatyttelit elivät vielä vaippaelämää. Eikä minua ole koskaan muissa pankeissa kohdeltu kuin imbesilliä idioottia. Ei tässäkään pankissa aiemmin. Olen ollut myös pankinjohtajan vaimo monia vuosia, jos tämä nyt tähän edes kuuluu. Ainoa asia, jossa hiukan töpeksin, oli se, että painettuani nappulaa, joka antaa vuorolappukoneelle käskyn sylkeä ulos kidastaan numerolappu, kone ei lappua minulle antanut. Kaksi kertaa painoin ja turhaan. Vieressä oleva mies tuli avukseni ja painoi ja kas, lappu syöksähti kiltisti ulos. Kiitin ja sanoin "se näemmä vaatii miehen sormen". Ehkä tämä "avuttomuuteni" pankissa merkille pantiin ja pääteltiin minun olevan avun tarpeessa kaikessa muussakin. Eikä se ollut tavallista huolehtivaisuutta, vaan juuri sellaista kuin olisin ollut viisivuotias tytön tyllerö joka tarvitsee perehdyttämistä pankkiasioitten hoitamisessa.
Minulle tultiin ykskaks kertomaan sekin, että tililtä nostot tapahtuvat ensimmäisessä kerroksessa. Vakuutin, ettei minulla ole kassa-asiaa. En kertonut liioin tyttelin vänkäämisestä huolimatta, millä asialla liikun, vaan päätin sen kertoa vasta virkailijalle, kunhan hänen luokseen pääsen. Siellä taas virkailija tahtoi tietää, vastaako vuorolappuni numero numeroa, joka vilkkuu hänen pöytänsä yläpuolella. "Mikä numero sulla on?" No, ne vastasivat toisiaan, kun yllätys,yllätys, tunnen numerot. Koko asiointiasia sujui sulla ja mulla-merkeissä, vaikka minä käytin puhuttelumuotona teitittelyä. Tästä sanoin. Olen nimittäin edelleenkin sitä mieltä, että jos huomattavasti iäkkäämpi asiakas teitittelee virkailijaa, se kielii, että asiakas haluaa käyttää molemmin puolin teitittelymuotoa. Kohteliaisuus ei ole hallussa tällä virkailijalla. Edelleenkin hän käytti sä-muotoa, ei edes sinä. Olkoonkin niin, että Suomessa sinuttelumuoto on hyväksytty ja yleisesti käytössä. Tässäkin pitäisi ottaa huomioon asiakkaan erittäin näkyvä kanta ja toimia sen mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti