Otin osaa kyselyyn, minkävärinen on laulaja Caitlin McNeillin julkaisema kuva netissä eräästä nyt julkisuutta saaneesta hamosesta. Oikeasti se on sini-musta, minkä minäkin näin, mutta osa ihmisistä näkee sen vaaleana ja kultaisena. Tutkijat tulivat suuressa viisaudessaan siihen tulokseen, että ihmissilmä näkee erilailla erilaisissa valaistuksissa värit. Kolttu on pannut tiedemaailman hämmennyksiin kuten myös kuvaa katselleet ihmiset värivaihtoehtojen sekamelskassa, vaikka leninki on kokoajan yksi ja sama. Kari Rydman blogissaan arvelee koko juttua kauppatempuksi ja takuulla mekkoa myydään nyt hurjasti kaikkialla.
Minne katosi eilinen Herkun ruokatilaukseni? Sekin on mystinen juttu. Yleensä Herkku ilmoittaa vastaanottaneensa tilauksen joko tekstiviestinä tai sähköpostitse. Vasta illemmalla huomasin, ettei mitään oltu lähetetty. Soitin tänään ja totta on, että tilaus on hävinnyt jonnekin sfääreihin. Annoin suullisesti uuden. Huomenna saamme täydennystä jääkaappiin, eikä minulla tuuraajapäivänä ole kantamista liiaksi. Olen hiukan väsynyt alinomaiseen rahtaamiseen.
Marilyn Monroen keikka Koreaan 1954 näytettiin eilen Teemalla (Arkistojen salat) hänen esiintyessään amerikkalaisille sotilaille ja minätyttö katselin. Nähty joskus aikaisemminkin, mutta kun olen Marilyniin niin kovasti tykästynyt, uusinta oli mieluinen. Marilyn Monroeta pidettiin seksisymbolina ja "vain" blondina, väitettiin hänen olevan kuvauspaikoilla joskus vaikea ja ei luotettava työaikojen suhteen, elämä oli ei ehkä niin seesteistä, lapsuus oli täynnä karikkoja, kaiken keskellä jäyti yksinäisyyden tunne. Tämä kaikki kostautui ja me menetimme Marilyn Monroen 36-vuotiaana vuonna 1962. Marilyn oli pohjimmiltaan arka ja ehkä pelokaskin ihminen. Väitetään häntä käytetyn hyväksi monilla tavoilla ja ennen kaikkea hän ei todellakaan saanut elinaikanaan sitä arvostusta, mikä hänelle lankesi kuolemansa jälkeen. Vuonna 1999 American Film institute listasi hänet kaikkien aikojen 6. parhaaksi naiselokuvanäyttelijäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti