Ei pitäisi kun ei ole asiaa, mutta kun pitää. Tyhjästäkin blogiin nyhtäiseminen kuuluu aamurutiineihin kahvimukin kanssa. Puoliso puhdistettu ja ruokittu. Ikkunaa avatessani huomasin eiliset lumet ulkona. No, turhahan tätä on ihmetellä. Kyllä maaliskuu vielä Suomessa saa talvelta näyttää. Tosin saimme nauttia jo keväästäkin ja roimasta määrästä plusasteita.
Taas on maailmalla spekuloitavaa, kun lentokoneen putoamisesta Alpeilla tuli mysteeri. Lentäjät tajuttomia? Tahallinen maahan syöksy? Terrorismia? Tekninen vika on kuulemma poissuljettu. Ystäväni tyttären tytär pitäisi tehdä lentomatka kotimaassa ja mummu on aivan sekopäinen huolesta. Minulle selitteli, että lähiomaisten pitäisi pysyä kokonaan vain kotona. Oikeastaan itsekästä. Ei ihmisiä voi kahlita ja napanuora pitää rohkeasti katkaista ajoissa. Auto-onnettomuuksia on suhteessa enemmän kuin lentokoneen putoamisia, mutta jälkimmäisessä menehtyy aina paljon ihmisiä yhtaikaa. Wrightin veljesten mielenkiinto alunalkaen olisi pitänyt suuntautua maan päällisiin keksintöihin. Toisaalta taas joku muu olisi kiinnostunut ennemmin tai myöhemmin ihmisen pääsystä yläilmoihin moottorin avulla ja huudahtanut "heureka".
Minä en enää hyvin illalla nukahda. Inhottaa semmoinen odottaminen, lampaiden laskeskelu, pyöriminen vuoteessa. Nousen ylös, syön keksin, juon vettä, istun tietokoneen ääressä, katselen televisiota, kuuntelen äänikirjaa. Lopulta yhden, kahden maissa annan periksi ja otan puolikkaan nukahtamispillerin. Se ei ole hyvä idea. Opin pilleriin ja luonnollinen nukahtaminen jää. Ennen nukahdin nopeasti ja nukuin hyvin yöni ( ellei tule puolison hoitamista), aamut olivat pirteitä ja hyväntuulisia. Nyt olen hitaampi, mutta en pahantuulinen. Suoriudun kiitettävästi aamupuuhista ja kun olen tiputellut itselleni kahvia ja pääsen sitä juomaan, on olo jo parempi. Mutta blogiaihetta en keksi. Tässä taas tyhjän panttina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti