On valkenemassa aamun lisäksi tieto, että Alpeille pudonnut lentokone pantiin tahallaan syöksymään päin vuorta. Saksalainen perämies joko pimahti tai teko oli ollut harkinnassa. Olisi moraalisesti parempikin keino päättää oma elämä kuin mitä tämä oli. Ei ole mitään oikeutta viedä henki muilta oman elämän epäonnistumisien takia.
Nukuin ilman pilleriä ja tämä aamu oli helppo herätä. Kohta aloitan joka-aamuiset rutiinihommat ja siitä se päivä sitten urkenee. Maailmanmatkaajaystäväni ovat taas kotona Suomessa ja kuulin Etelä-Afrikan kuulumiset. Olivat olleet eläinpuistossakin kuten monesti aiemminkin. Kirahveja, seeproja, antilooppeja, virtahepoja ja sarvikuonoja (eivät huomanneet, olivatko leveä- vai suippohuulisia), mutta leijonia siinä puistossa ei ole. Kuukausi kului nopeasti, ystäviä olivat tavanneet, ruoka yhtä maittavaa kuten aina ennenkin ja Etelä-Afrikka yhtä rakas kuin niinä vuosina, kun siellä asuivat. Tervetuloa kotiin.
Matkustaminen oli aina minulle parhaimpia tapahtumia. Satoi taikka paistoi, yhtä nautittavaa. En ole koskaan ollut mikään rannalla makaaja. Etsimme muuta. Kulkuvälineenä joko oma auto tai perillä vuokrasimme. Aamulla aikaisin aamiaisen jälkeen liikkeelle. Pakolliset turistinähtävyydetkin katsottiin, mutta muuten koetimme välttää ruuhkaisempia paikkoja. Etsiydyimme kauaksi tavanomaisilta reiteiltä. Kaupunkimatkat viehättivät. Museoita, teatteria, nautittavia ruokahetkiä, tutustumista paikalliseen kulttuuriin. Vanhemmiltani sain kai tämän matkustusrakkauden, koska olin mukana pienestä pitäen. Nyt matkustamisemme ovat taakse jäänyttä elämää, joita hymyssä suin lämpimin tuntein muistelen.
Tänään pitäisi suoriutua muutamasta huushollihommasta. Kunhan tästä kerkiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti