Kuulinpa aivan uusia asioita, jotka kuuluvat kotiapujen toimenkuvaan. Ei olekaan pelkkää pesua, vaan jopa jonkinasteinen kuntouttaminen kuuluu asiaan pesupaikalle siirtyessä. Nonnih! Meille tuli fysioterapeutti siksi, että tarvitsisimme kotiapujen mukaan nosturin. On ollut jo kauan, mutta yksikään kotiapu ei ole kysynyt. En liioin tule antamaan heidän käyttää puolison kohdalla nosturia. Eivät osaa, tästä olen varma. Jo yksinkertaisemmatkin toimet kuuluvat kategoriaan "ei me osata". Vuosien ajan olen kuullut tämän pienen lauseen monenmonituista kertaa.
Fysioterapeutti ei tiennyt kotiapujen koulutuksesta mitään, mutta olimme molemmat sitä mieltä, että vaipan laittaminen sekä mahdollisen nosturin käyttö vuodepotilaalle olisi koulutuksen tärkeimpiä asioita. Koulutus tuntuu olevan vajavaista kaikin puolin. Myös asennoituminen työhön on pahasti vialla. Syytetään henkilökunnan vähyyttä ja kiirettä. Niiden taakse on hyvä piiloutua. Tämän koko Suomen kansa sai todeta, kun mediassa on kerrottu totuus kotiaputyöstä. Eivätkä kunnat korvaansa loksauta! Ollaan tyytyväisiä ja suorastaan valehdellaan asioitten olevan kunnossa.
Sain purkautua sydämeni kyllyydestä ja fysioterapeutti kuunteli tarkkaavaisesti kirjoittaen jopa muistiin joitakin sanomisiani. Ehdotin, että hän ottaa puheeksi uudelleen kouluttamisen kotiavuille ja siihen kuuluisi kaikki tekniikat vuodepotilaan siirron aikana esimerkiksi suihku- tai pyörätuoliin. Myös ilman nosturia, sillä se on todellakin tekniikkalaji, jossa ei voimia tarvita.
Olen seurannut omaishoitajan ominaisuudessa kaupungin touhuja yli yhdentoista vuoden ajan. Aina vaan omituisemmaksi on mennyt, supistetaan, vähennetään, poistetaan, ammattitaitoista väkeä ei palkata, pyritään pääsemään halvemmalla ja huonommalla työvoimalla. Asenteisiin ei puututa, työmoraalin on annettu mennä menojaan. Kuitenkin kotiapujen käynnit maksavat, jokikinen. Mistä me maksamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti