KIITOKSIA

Nyt kiitetään ja kehutaan! Tätä armasta Helsingin kaupunkia. Tänään poikkeuksellisesti pesupäivä puolisolla ja sitten tuli pyynnöstäni haava- ja sairaanhoitaja tutkimaan puolison haavapainaumaa kyljessä. Mukana vielä terveyshoitajaharjoittelija. Väkeä kuin hollituvassa, mutta ah, mitenkä tervetulleita. Pesutilanne sujui kitkatta, kunhan olin tehnyt kaiken valmiiksi. Makuuhaavan kanssa kamppailua ja kiroilemista, mutta selvittiin.  Nyt haavaa aletaan seurata oikein ammattitaidolla. Vastuu minulta poistuu. No, eihän minulla tietenkään ole edes valmiuksia tai minkäänlaista sairaanhoidollista koulutustakaan, jotta ilomielin langetan hommat alan ihmisille. Tosin "alan ihmiset" tarkoittaa niitä pesijähoitajia, jotka alkavat käydä kaksi kertaa viikossa ja toisella kerralla paneudutaan vain haavaan. Saavat kuulemma semmoiset ohjeet, että homma sujuu. Olen pyytänyt kyllä tähänkin asti heitä tarkistamaan haavaa, mutta eivät ole sitä tehneet, kun "eivät osaa". Joskus joku vaihtanut siteen ja siinäkin menty puihin. Joka tapauksessa kaupunki on nyt vihdoinkin tullut minua vastaan ja olen siitä äärettömän iloinen. Ehkä "kotiapu" alkaa olla kotiapu. Kun nyt maan halltuskin entistä enemmän painottaa omaishoitajuutta ja kotona mahdollisimman pitkään asumista.

Ehkä tästä joulu vielä minullekin koittaa. Pientä pilkahdusta näköpiirissä on. Olen sytyttänyt kynttilän palamaan.Ystäväni S, entinen naapuri, soitti ja kertoi lähtevänsä miesystävänsä kanssa kauaksi pohjoiseen joulunviettoon. Jotenkin minusta tuntuu, että joulu siellä on oikea joulu. Ei Helsingin kiireistä elämää, ei joulun pakko-ostoksia, ei turhautuneisuutta, ei väsymystä... S kertoi jo viime joulunkin suuresta hiljaisuudesta mökin ympärillä, lumisista puista, ei naapureita, ei juhlahumua, ei turisteja etsimässä Joulupukkia. " Hyvä on hiihtäjän hiihdellä/ kun ystävä häll´ on myötä/ kun latu on aukaistu edessään..."  Näin Eino Leino runossaan Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Tämmöisestä joulusta minäkin tykkäisin. Hyvää Joulua heille kummallekin.