Nyt pitäisi vielä tällä viikolla mennä tohtorin juttusille Töölön sairaalaan, joka on erikoistunut luumurtumiin. Varmuudeksi kehtasin pyytää kotivahdiksi ystäväni L:n, joka lupasi joko puolisonsa kanssa tai ilman. Lääkäri palaa asiaan puhelimitse tarkemmasta ajankohdasta. Odotellaan.
Polttelen kynttilöitä ja kirjoitan muistilappua, kun luultavasti pääsen huomenna kaupungille viimeisen kerran ennen joulua. Viime joulun tietämissä kärräsin vielä puolisoa huolettomasti mukana ostoksilla ja tänä vuonna on tämmöistä. No, elämä on yllätyksiä täynnä. Pikkuserkku soitti Kotkasta ja hämmästyksekseni kertoi myös konttaavansa rollaattorin varassa selkävaivan takia. Ei kykene liikkumaan senkään vertaa kuin minä. Helpompaa sikäli, että on puoliso kotona avittamassa.
Eilen pesin oman puolisoni ja leikkasin varpaan kynnet, vaihdoin vuodevaatteet ja makuuhaavan siteen. Tänään vuorossa hiusten leikkaaminen. Parran ajan päivittäin.C soitti illalla jälleen kerran masentuneena. Poikansa ei huoli äidiltään apua, vaikka äiti tuputtaa. Aikuinen mies tahtoo elää omillaan omassa huushollissaan. Äiti epäilee, että hänen tilallaan on "joku nainen". Napanuora ei ole vielä katkennut, vaikka poika on yli 40v, ollut naimisissa ja on kolmen lapsen isä. Olen sitä mieltä, että C:n pitäisi jo hellittää ja antaa pojalleen tilaa. Minun mieltäni ei kysytä.
Tampaustelineellä on kuhinaa. Vimmattu joulusiivous alkanut. Mattoparat! Naapuri M-L toi joulukortin ja kertoi lähtevänsä isänsä luo Poriin, kuten aina suurina pyhinä. Opiskelijatkin kaikkoavat omille kotikonnuilleen talosta. Hiljaista tulee olemaan. Joulupukki, valkoparta, vanha ukki ehkä liikuskelee hyvät joulut toivotellen. "Taivahalla syttyi juuri tähti kirkas,tähti suuri, josta viisaat itämaan riemastuivat aikoinaan..."
Kun nyt olen katsellut tätä valtaisaa joulutohinaa kaupungilla, valoja, mainoksia, tavarapaljoutta, tulee mieleen, mitenkä paljon on koteja, joista joulun tuntu on kaukana. Tulee mieleen jälleen tänäkin vuonna se Kari Suomalaisen kuva, johon hän piirsi Jeesuksen seisomaan keskelle jouluvilinää suuren liikekadun erääseen ovisyvennykseen. Kukaan ei huomannut syntymäpäiväsankaria, joka hiljaisena katseli ihmisten kiirettä. "Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää: me kylmin käymme sydämin, laps´ sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, laps´ tyhjät kätes ihanat..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti