KUN JOULUPUKKI EI TULLUTKAAN

Minä muistan hämärästi, tai sitten en muista, mutta on kerrottu, semmoisen Joulun olleen, kun Joulupukki ei tullutkaan. Olin pieni rusettipäinen tyttö, jolle äiti oli laittanut piippaussaksilla Shirley Temple-kiharat. Jännitti aattoilta, sillä meille tulee Pukki ja hänellä on lahjoja. Olin pyytänyt kaikenlaista nukesta hevoseen. Syötiin ja minua jännitti entistä enemmän, sillä ruuan jälkeen Pukki usein oli tullut. Nyt ei. Isä kävi soittamassa jonnekin, mutta ei kai sentään Joulupukille, ajattelin. Eihän häntä voi hoputtaa. Kiireinen mies. Isällä oli ryppy otsassa ja silmät eivät olleet yhtään ystävälliset. Odoteltiin. Koko ilta meni ja minä aloin itkeä, koska olin kuullut, että Joulupukki tulee vain kilttien lasten luo tuomaan lahjoja. Minulle ei tuotu. En ollut siis kiltti. Itkin ankarasti. Vanhemmat lohduttivat. Sitten ykskaks selvisikin, että Joulupukilla oli ollut niin kiire, että oli jättänyt meille vain ison säkin Hyvän Joulun-toivotuksin. Isä kantoi sen esille ja minä aloin saada lahjoja. Nukkekin tuli, vaan ei sitä hevosta.

Aamulla soi puhelin ja isä vastasi. Isä oli edelleen hyvin vihainen, kiukkuinen suorastaan ja haukkui jonkun ihmisen aivan lyttyyn. Keskustelussa vilahteli sanat "humalassa" ja "petos lasta kohtaan". En tiennyt, kuka soitti, mutta suuttunut isä oli. Senkin olin kuullut, kun isä sanoi "ei, ei enää tarvitse tulla". Vasta vuosien kuluttua, kun olin jo vahvasti kyseenalaistanut Joulupukin olemassaolon, sain kuulla isän puhuneen itsensä Joulupukin kanssa. Minä uskoin Joulupukkiin  tämänkin Joulun jälkeen, jolloin Joulupukki ei tullutkaan, vielä muutaman vuoden ja niinä  Jouluina meille tuli aina Pukki. Eräänä vuonna Joulupukilla oli vielä kulkusia vyössä, jotka kilisivät aina, kun hän liikahti. Hän oli kovasti lihonnut vuoden aikana, mutta  Joulupukin kuuluukin olla lihava. Hänellä oli hymyilevät kasvot sankan parran takana, joka ei ollut ihan niin vitivalkoinen kuin edellisenä vuonna.Hänen äänensä oli kovin ystävällinen, kun vakuutin hänelle olleeni hyvin kiltti tyttö koko vuoden ajan. Pääsin syliinkin, enkä pelännyt yhtään.Isä otti valokuvan.

Sitten tuli Joulu, kun isä pani ruskeaa liimapaperia leukaansa ja alkoi jakaa lahjoja kertoen olevansa Joulupukki. Olin jo silloin lakannut ilman suurempia traumoja uskomasta tähän Joulupukki-höpinään ja olin iso tyttö. Isä kysyi, jos olen ollut kiltti. En  ollut ollut aivan koko vuotta. Olin eräänä rukoussunnuntaina ollut syntinen ja mennyt tyttökaverin luo puhumaan pojista.Siihen aikaan oli näitä rukoussunnuntaipäiviä, jolloin piti olla koko päivän vakavana kotona jo senkin takia, kun kaikki huvittelupaikat jäätelöbaareista lähtien oli suljettu. Isä liimapaperipartoineen oli yhtä hauska Joulupukki kuin ne toisetkin Joulupukit. Ja tähän Joulupukkiin uskoin.