Eräs toimittaja jälleen sortuu sanomaan Los Angelesia Losiksi. Mikä ihmeen Los? Onko Las Vegas sitten Las? Menin ensin Losiin ja sitten lensin Lasiin. No, luin netistä joka tapauksessa, minkälaista on asua Kaliforniassa, jossa tämä "Los" sijaitsee. Suomalaisia kun on levittäytynyt sinnekin.Kovin suuria eroja, jos ei ilmastoa huomioon oteta, ei varsinaisessa asumisessa ja elämisessä ole Suomeen verrattuna. Kehuvat ihmisten avoimuutta ja kohteliaisuutta. Kumpaakaan ei ole tarpeeksi Suomessa. Tämä lienee totta, sillä olen itse eron havainnut lähempienkin maiden ja Suomen välillä. Kummitytön kanssa tässä juuri keskusteltiin näistä asioista. Kun suomalainen joskus kehaisee toista, me mietimme siinä olevan jotain jekkua tai ainakin taka-ajatusta.Miksi se noin sanoi? Mitä se oikein tarkoittaa? Onko minussa jotain pielessä? Toimittaja antaa kirjoituksessaan siellä asuvien suomalaisten suulla matkavinkkejä ja hehkutetaan sitä, että kannattaa Kaliforniaan matkustaa. Toki.
Minä olen nähnyt unen viime yönä. Selkeän ja mukavan. Olin tämän ikäinen kuin nyt olen. Joskus unet ovat kohteliaita ja tiputtavat iästä sopivan vuosimäärän pois. Tämä uni oli totuuden mukainen. Olin myös omannäköiseni, en kauniimpi en rumempi. Mutta minulla ei ollut nivelrikkoa! Kävelin reippaasti, työnsin puolisoa pyörätuolissa kaupungilla. Menimme kahvilaan ja ostoksille, Ateneumiin. Toivoin unen jatkuvan pitkään, sillä oli mahdottoman mukavaa kävellä kuin muutkin. Kävelin koko unen ajan. Olin unohtanut, että reipas liikkumiseni on unta ja kun puoliso alkoi tulla levottomaksi ja kiivetä vuoteensa laidan yli, heräsin ja hypähdin ketterästi ylös. Voi mitenkä se sattui. Niille sijoilleen läjähdin ja aikaa meni tovi, ennen kuin sain itseni hilatuksi naapurivuoteen ääreen tilannetta selvittämään. No, puolisolta oli kadonnut toinen sukka ja sitä oli lähtemässä etsimään. Sain vakuuttuneeksi, että yötä mennään, jalat vuoteen puolelle, peitto päälle ja nukutaan. Onneksi näin tapahtui. Mutta siihen kävelevään uneen en enää päässyt.
Heittelin eilen vanhoja matkakarttojamme pois. Vähän huokasin. No, emme me enää matkusta sen enempää etelään kuin pohjoiseenkaan. Nämä olivat viimeiset kartat huushollista, aikaisemmin siivottiin muut. Matkamuistiinpanot menivät samaa rataa. Minulla on joskus ollut tapana kirjoittaa tapahtumia, kommelluksia, eksymisiä, kokemuksia paperille. Ei niitä kaikkia myöhemmin muista ja miksi pitäisikään. En ole vuosiin muistilappuihini edes kajonnut. Tänään suuri Stockmannin paperinen joulukassillinen jätehuoneeseen, kunhan pääsen päiväjärjestyksessä niin pitkälle. Nyt aamukahvin kimppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti