Huomenna alettava sosiaalitoimiston kanssa selvittää kiireellistä puolison hoitopaikkaa. Saattaa tehdä tiukkaa. Ortopedi sanoi, että viimeinen mahdollisuus, jos paikkaa ei ole, on lähettää mies sairaalaan, josta hoitavat paikan vapauduttua jonnekin hoitolaitokseen. Noin se meni silloinkin, kun sain äkillisen vatsatulehduksen, niin molemmet vietiin ambulanssilla samaan sairaalaan. Kotiin eli heitteille ei voi jättää. Ei silloin eikä nyt. Muitakin asioita järjestettävä kunhan huominen koittaa.
Eilen jatkoin joulukorttipuheluitani. Espoolainen ystäväni E on jossain kaukana matkailemassa ja tulee kotiin joskus tammikuun lopussa. Tämän kuulin englantia puhuvalta kotivahdilta, jonka suhdetta isäntäperheeseen en tiedä. Toivotin sitten vain hyvää joulua. Minulle soitti eräs vanha ystäväni, joka ehti tässä välissä olla ex-ystäväni. Uudistimme ystävyytemme kaikessa sovussa. Tästä olen iloinen. Onhan takanamme kuitenkin yhteisiä vuosia kymmeniä ja taas kymmeniä. Tämä lienee paras ja ainoa saamani joululahja tänä jouluna.
Nyt, hassua kyllä, tulvahti sieraimiini joulukuusen tuoksu. Semmoinen metsästä tuodun puun. Kuinka se täyttikään tuoksullaan koko huushollin, riemastutti koiria ja pani meidätkin, aikuiset ihmiset. leveästi hymyilemään. Sen pukeminen juhla-asuun oli hauskaa. Yksi alin oksa oli jätettävä ilman koristuksia. Koirat kulkivat sen alta nauttien sen raapaisusta selkään. Näin oli jokaisena vuotena. Kuusi täytti olemuksellaan toiveemme tuoden valoa ja iloa. Sitä juotettiin päivittäin ja se joi ahneesti veden.Kiitollisuuttaan se osoitti pitäen tiukasti kiinni neulasistaan, kantaen ylpeänä koristeet. Se oli rattonamme aina Loppiaiseen asti. Riisuttiin ja päästettiin sitten lepoon pihalle muiden kuusikaveriensa joukkoon.Niiden väri muuttui, neulaset varisivat. Näyttivät surullisilta siinä ruskeina ja kuivina rankoina. Jäteauto tuli ja vei pois. Paikalle jäi vain läjä värinsä menettäneitä neulasia, joita tuuli kuljetti mielin määrin, lumi peitti, kunnes huoltomies kevään edistyessä lakaisi loput pois.
Noiden kuusien aikaan, ne kaadettiin suomalaisista metsistä. Nykyisin tuodaan osin muista maista ja voivat olla istutettuja joulua varten. Kuusi ei enää välttämättä ole se perinteinen. Ehkä jalostettuja eri väreihin, lajikkeita monta, hienostuneita, mallikkaita kuusia. kaukana niistä, joita isänikin kanssa huolellisesti valitsimme lapsuuteni Töölössä. Sitä ei siihen aikaan kutistettu mihinkään kantopussiin, vaan tuotiin oksat repsottaen minä kevyemmässä latvapäässä ja isä tyveä kantaen. Äiti oli ottanut kuusenjalan esille, johon kuusi asetettiin. Sen latva hipoi kattoa. Alkoi koristelu.Lamettaa, palloja, komea latvatähti, sähkökynttilät, tuuhea ja pörheä hopeanvärinen nauha kiertämään koko puuta. Ihastuksen huudahduksia. "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Namusia ripustettu on jo kuusen oksilla..."
Se oli silloin ennen.
Oletpa nyt joutunut tosiaan tukalaan ja nopeita järjestelyjä vaativaan tilanteeseen. Itse operaation suhteen voit varmasti olla luottavaisella mielellä, varsinkin kun ortopedi on asiansa osaava. Mutta puoliso ja muut käytännön asiat. Ja varsinkin puoliso kun hänen kuntonsa on se, mitä olet kertonut. Onneksi sinulla on tomera kummityttö tukenasi. Se on äärettömän arvokas asia.
VastaaPoistaToivottelen kaikesta huolimatta rauhallista joulua. Toivottavasti asiat selviävät huomenna ja saat kerättyä voimia tulevaa koitosta varten.
Kiitos, Marjatta, ja Joulurauhaa Sinullekin.
VastaaPoistaOlen hämmästynyt. Teksti on kuin omasta "kynästäni." Tilannekin samankaltainen. Olen aivan uupunut ja nivelrikko vaivaa kaikkialla. Lonkka leikattu kahteen kertaan ja polvileikkaus odottaa.Mies pyörätuolissa aivan avuttomana, mutta tällä hetkellä viidettä päivää vuoteessa kotihoidon varassa. Ilman näkyvää syytä. Hän on intervallihoidossa 2x2, mutta toinen kotiviikko tuppaa olemaan tällaista. Minäkin istun illalla viinilasin äärellä katsellen dvd elokuvia tai kuunnellen musiikkia. Aikaisemmin kirjoittelin paljon ja myös luin, mutta nykyääni ajatukset tuntuvat pyörivän vain samoissa asioissa ja irrottautuminen on vaikeaa. Liikkuminen on
VastaaPoistatietysti jäänyt kokonaan nivelvaivojen takia.Ensimmäisestä lonkkaleikkauksesta selvisinkin (tai luulin) nopeasti. Rupesin hoitamaan miestäni viikon kuluttua, kun hän murjotti jouduttuaan hoitoon, mutta tekonivel meni pois paikoiltaan ja muutakin ikävää tapahtui. En ole tullut kuntoon. Olen hoitanut miestäni 7 vuotta.