Jee, jee, kyllä kannatti katsoa eiliset Tampereen pippalot. Ei suurempaa tungosta, eikä linssiluteita tanssilatialla, kun ei tanssittu. Pöydän antimet näyttivät sohvan nurkkaani herkullisilta ja presidentin rouvan puku tyylikäs. Mihin tai keneen todella ihastuin, oli illan musiikista vastaava kapellimestari, ah, niin nuori iältään 28v, Santtu-Matias Rouvali. Hänestä hehkui työn ilo, ei näyttänyt jännityneeltä, vaan aivan varmasti tykkäsi tahtipuikon heiluttamisesta. Siinä sitten kuultiin Eino Leinoa sävelin, Sibeliusta, Hannikaista... Näyttelijäkaarti esitti Väinö Linnaa, Eeva Kilpeä, Kari Hotakaista... Ja Rouvali taustalla! Minusta konsertti oli onnistunut, eikä yhtään sirpaleinen ja sekava, kuten jo joku ehti netissä sanoa. Tämmöinen musiikkia suuremmin tuntematon nautti jokaisesta hetkestä. Sitä en kuitenkaan kannata, että alettaisiin viedä näitä itsenäisyyspäiväjuhlia vastakin maakuntiin. Ei, kyllä ne pitää Helsingin presidentinlinnassa olla ja presidenttipari isännöimässä omassa kaupungisaan. Mutta hienosti oltiin Mansessa järjestetty, vaikka rosvojoukko kaupungilla mellakoikin ties mistä syystä. Suomen lippu poltettiin, ikkunoita rikottiin jääkiekkomailat aseina. Minkä ihmeen takia? No, mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Maailmaltahan on pitkin syksyä kuultu vaikka mitä.
Ei tämä Katajanokka mikä tahansa nokka ole. Täällä on yks sun toinen julkkis asunut ja asuu. Mutta minä, tietämätön, luin nyt vasta Katajanokan Kaiusta että Aale Tynnikin (1913-1997). Tänä vuonna syntymästään sata vuotta ja siksi Riitta Seppälän (Aale Tynnin tytär) teksti kaupunginosamme lehtisessä, joka oli nyt harvinaisen paksu. Tynni asusti täällä 37 vuotta ja niinkin komeassa talossa kuin arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen piirtämässä jugend-talo Olofsborgissa. Ei, ei Tynni yksin asunut, vaan P.Mustapään eli Martti Haavion (1899-1973), puoliso, kanssa. Niin että runouden matkassa täällä saan saapastella. Aale Tynnin runot olivat äitini mieleen Katri Valan ohella.Nyt omassa hyllyssäni olevat runokirjat ovat osin isän ostamia äidille, kun eivät vielä vanhempiani olleetkaan. Kumpaisellekin oli runous mieleen ja se kiinnostus säilyi heillä läpi elämän.
J. Karjalaisellakin muistoja Nokasta, vaikka koti oli Kruununhaassa. Kertoo Kaiussa usein flaneeraneensa Skattalla ja sitten vuonna 1997 muuttikin tänne perheineen. Kyllä tänne passaakin tulla.Meri aivan tuntumassa, upeat kävelytiet ympäri, loistavaa menneen ajan arkkitehtuuria jos uudempaakin, ei läpikulkuliikennettä. Karjalainen pohtii sitäkin, mitä nuori Aleksis Kivi on ajatellut kulkiessaan koulutiellä ukko Granbergin oppiin? Ja miltä tuntui lähteä lentokoneella vaikka pilviin asti Katajanokan lentoasemalta? Näitä historian havinoita minäkin tuumaillut.
Flaneeraneensa?? Ai niin, kai täältä netin uumenista löytyisi Stadin slangin sanakirjakin.... Katajanokan lentoasema?? Enpä ole sellaisestakaan kuullut.... onko se sitten ollut ensimmäinen, siis ennen Malmia? Historia on mielenkiintoista!
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä eilisistä juhlista. On kertakaikkisen upeaa, että meillä on edelleen näitä huikeita nuoria musiikin ammattilaisia. Eipä voi muuta kuin ihailla. Ihan samoin kuin tätä nykyistä "maan äitiä". Ja sitten tuo huligaaniporukka... en nyt viitsi käyttää tässä sellaista kieltä, mitä heistä oikeasti ajattelen...... jos on halu muuttaa asioita tässä maassa, olisi hakeuduttava sellaisille paikoille ja tehtäviin, jossa niitä on sitten mahdollista päästä muuttamaan. Ikkunoiden rikkomisella ei muutu kuin ihmisten asenteet heitä vastaan.
Heipä hei Marjatta. "Flaneerata" on vanhaa kieltä.Sen aikuista, kun herrat silinterihatuissaan flaneerasivat Espalla fiinin daaminsa kanssa. Sitten se Katajanokan lentoasema. Vesitasoja varten 1920-luvulla. Laiturin nokasta lähdettiin. Malmi valmistui vasta 1936. Hyvää 2. adventtisunnuntaita. Myös Sibeliuksen päivää. Lippu salkoon.
VastaaPoista