Olisin mennyt kirjaostoksille, mutta kun huomenna on isänpäivä ja isät saavat usein lahjaksi kirjan, siirsin menemiseni ensi viikkoon. Haluan ehdottomasti ostaa Tom Buk-Swientyn kirjan Karen Blixenistä Naarasleijona. Olen lukenut Blixenin itsensä kirjoittaman omaelämäkerran Eurooppalaisena Afrikassa ja tietysti nähnyt elokuvan Minun Afrikkani. Minullahan oli nuorempana aivan hillitön halu päästä Keniaan, mutta en nykyiseen, vaan siihen, jolloin Blixenkin siellä asui ja eli. Kirjoitin itselleni "sanakirjan" swahilin kielestä, tutkin itäisen Afrikan ruokakulttuuria, ostin Kenian tiekartan ja tutustuin maan historiaan. En koskaan mennyt Keniaan. Ainoa Afrikan matkani suuntautui myöhemmin Marokon Tetuaniin, jossa puhuttiin yleisesti ranskaa. Basaarin kujilla kuului aasikuorman kuljettajalta myös arabiaa ja tamazightia hänen huudellessaan tietä juuri ja juuri aasin kuorman mentävällä kapealla kujalla. Marokko ei ollut minun Afrikkaani, jos "aitoa" Afrikkaa ollenkaan. Ehkä Buk-Swientyn mukana pääsen taas miellyttävälle matkalle Karen Blixenin elämään ja maahan, jonne itsekin niin palavasti halusin. Olen muutaman Blixenin kirjoittaman kirjan lukenutkin omaelämäkerran lisäksi, Talvisia tarinoita, Varjoja ruohikolla ja vielä Seitsemän salaperäistä tarinaa.
Poukkoilin eilen kaupoissa. Väkeä paljon liikkeellä, perjantai, isänpäivä ja kuun alku. Maskeja, kuten pitääkin. Minulla valkoinen, kun oli baskerikin samaa väriä. En kauaa viihtynyt. Borta bra men hemma bäst. Ei, ei minusta silti mitään introverttia ole tullut, mutta niin monta kertaa olen puhunut siitä, etten tässä kaupunginosassa viihdy. Toimittelen asiat pikavauhtia sen enempää kuljeksimatta, jota taas stadissa tekisin vaikka alvariinsa. Miksi en sitten lähde paikkoihin, jonne olen havitellut koko syksyn meneväni? Sa se! Kirkkokynttilän jalka kököttää lattialla tyhjän panttina, enkä ole liioin saanut mennyksi Ateneumiin ja Amos Rexiin, joiden museokaupoista voisi ehkä ostaa taiteellisen maskin.
Nyt alan suunnitella, mitä huomenna broilerista. Tai oikeammin perustan suunnittelun keittokirjan ohjeisiin. Into nimittäin jatkuu. Ehkä hiukan lopahtamaan päin, kun ostin täksi päiväksi valmiin meksikolaisen salaatin, johon olen tykästynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti