Chydeniuksen sävelet takana päin. Nyt on jazzin vuoro jälleen kerran. Django Reinhardtin kitara soi juuri nyt. Pojat jammailevat. Benny Carter big bandeineen ja I´m coming Virginia odottaa vuoroaan. Vanha kunnon Duke Ellington ja Benny Goodman ovat suosikkejani. Levyjä on. Niiden joukossa myös Glenn Miller orkestereineen. Kukapa ei olisi kuullut ainakin joskus ikivihreää "Moonlight serenad´ea". Millerin oma sävellys. "I stand at your gate and the song that I sing is of moonlight./ I stand and I wait for the touch of your hand in the June night./ The roses are sighing a moonlight serenade./ The stars are aglow and tonight how their light sets me dreaming..." (Kurkkasin googlesta). Olen kerran ollut täällä Helsingissä nuorena koulutyttönä Glenn Millerin muistokonsertissa. Millerin lentokone katosi Englannin kanaalin yllä vuonna 1944, eikä sitä koskaan löydetty. Musiikki jäi.
E soitti Perämeren rannalta. Myrsky riepotellut pihapiirissä, mutta kaikki pysyneet pystyssä. Lunta ei enää nimeksikään. Samanlaista kuin täällä. Sain toisenkin puhelun. Kummatkin mieluisia. Tänään lähdössä kauppaan. Kestomaito alkaa loppua. Tarvitsen sitä aamukahviin, jota olen jo lipitellyt, vaikka varhaista on. Tein muuten uunipäärynöitä. Maistuivat. Tai oikeastaan oli vain yhdestä isosta päärynästä puolikas. Näytti hiukan yksinäiseltä uuniluukun takana. Sen päälle panin ennen uuniin menoa fariinisokeria ja sitruunan mehua ja kuorta raastettuna. Kun se oli runsaan puolen tunnin kuluttua valmis, kippasin viereen pienen vaniljajäätelöpallon. Arvatkaa, maistuiko? Hillitsin itseni, se jäätelöpallo ei ollut suuri.
Ensi vuonna ei enää Suomen Kuvalehteä. Enkä edes luopunut kovin pitkin hampain. Tilalla on nyt Helsingin Sanomat diginä. Alkoi harmittaa lehden lukemattomat jutut "tilaajille" ja vieressä oli aina timantin kuva. Otin kokeeksi ensin kuukaudeksi ja hämmästyksekseni kuulin minulla olevan jo Sanoma-tili, koska digilehti on tullut vuosia sitten ja sitä ennen paperinen versio tietysti vuosikymmenten ajan jo lapsuudenkodissakin. Nyt pääsen lukemaan koko lehden ja näen tarkemmin, miten tämä maailma makaa. Ja makaa se vieläkin niin, että ei tiedetä asuuko Valkoisessa Talossa vastaisuudessa Biden vai Trump. Jos minulta kysytään, tosin ei kysytä, niin toivon Bideniä.
Niinpä toivon minäkin, Bideniä, siis noista kahdesta. Minusta on aika ihmeellistä, että USA:sta ei ole löytynyt nuorempia ja vähän enemmän tämän nykymaailman ohjaamista ja kehittämistä osaavia ihmisiä. Siellä taitaa kuitenkin olla vain raha, jolla saattaa päästä ehdokkaksi. No, seuraillaan millainen on vaalien lopputulos.
VastaaPoistaUunipäärynä onkin varmasti tosi hyvää. Eipä ole tullut mieleenikään, vain uuniomenoita olen joskus laittanut.
Alkaneen marraskuun sää näyttää aika mukavalta ensi viikollakin. Oikein kiva, että aurinkokin näyttäytyy ja viimeiset puutarhatyöt saa tehdyksi. Mukavaa viikonloppua! Käydään sytyttämässä kynttilä sunnuntaina isän haudalle.
Ja Biden se on melko varmasti. Minä sytytän kynttilän kotona. Muutenkin palaa aina. Nyt on kynttiläaika. Soitan isäni muistoksi slanginkielisiä levyjä. "Onkimiehen blues". Isäni onki pikkupoikana Ruoholahden rantakallioilla. Hyvää isänpäivää.
Poista