Isänpäivä! Minulla ei enää ole isää. On ollut. Hän lakkasi fyysisesti olemasta isäni 28 vuotta sitten. Minä olin aina isän tyttö. Ei se päättynyt silloinkaan, kun menin naimisiin. Vaikka isä sanoikin minua halatessaan tultuani rouvaksi "hei sit". Isänpäiviä ei ollut minun ollessani lapsi. Äideille oli oma päivä ja se oli usein sama sunnuntai kuin Eltsun ajot. Isä ja minä menimme Eltsun ajoihin, kun olimme ensin tehneet kaikki pakolliset kuviot, joita äitienpäivään ja äiteihin liittyi. Ajot lopetettiin äitienpäivänä, kun niistä syntyi äitien sankoissa rivistöissä närää. Olihan se vähän epäsopivaa, oli se. Isänpäivän tulemisesta puhuttiin ja vähän naureskeltiin, kunnes päivä oli totisinta totta. Se oli vuonna 1987 ja siitä tuli äitienpäivän tapaan liputuspäivä. Nyt isille lauletaan aamulla ja annetaan aamukahvi vuoteeseen. Hän saa lahjoja myös, uuden partakoneen, puhelimen, auton tai muuta sellaista. Onnea kaikille isille!!!
No niin, ja Valkoinen Talo saa uuden isännän, vaikka vanha ei ole sitä kai oikein vielä mieltänyt. Meni pelaamaan golfia kavereitten kanssa. Meniköhän peli ihan putkeen? Minä olen tyytyväinen vaalitulokseen, vaikka ei se minua oikeastaan suuremmin hetkauta. Tämä Joe Biden vaikuttaa kyllä asiallisemmalta kuin edeltäjänsä. Virka astuu voimaan tammikuussa ja siihen mennessä presidentti Trump on ehkä jo antanut periksi. Luin lehdestä, että jos ei ole, hänet kannetaan ulos Valkoisesta Talosta. Se olisikin jo jotain!
Ketään ei todellakaan kiinnosta minun syömiseni, mutta kerron silti tänään laittavani chilibroileria. Ainoa tarvike, mikä puuttuu, on pähkinävoi. Sen voisi itse tehdä, jos olisi pähkinöitä. Minulla ei ole. Pakko tulla toimeen ilman. Jos chili puuttuisi, olisi asia jo hankalampi. Silloin söisin vain broileria.
Kaulaliinaa ei enää ripusteta kaulaan viime syksyn ja talven tapaan. Nyt se kuuluu olla taidokkaana myttynä kaulan ympärillä. Kuin tuuhea karvakaulus. Taidan pitää tästä tyylistä. Itse olen heilauttanut liinan toisen pään olan yli eli siinä ei ole solmua eikä myttyä. Tässä kuosissa se on pysynyt. Ehkä muutan. Tämäkään asia ei ketään kiinnosta. Eikä oikeastaan minuakaan, miten kukin liinansa sitoo.
Näissä sepustuksissani ei ole päätä eikä häntää. Poukkoillaan sinne ja tänne ilman minkäänlaista yhtenäisyyttä, punaista lankaa. Ottakaa tai jättäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti