RUUANLAITTOA

 Pääsen pian pois Afrikasta. Muutama kymmen sivua vielä. Eilen en montaakaan lukenut. En liioin Hotakaisen kirjaa. Katselin Poirotia ja juttelin puhelimessa. Ystäväni soitti. Hänen talossaan hissikorjaus. Kestää kuulemma ensi vuoteen asti. Siinähän kiipeävät. Nämä tämmöset ovat välttämättömiä pahoja, mutta loppu aikanaan hyvin, kaikki hyvin. Luin minä sen verran, että löysin eräästä keittokirjasta houkuttelevan sosekeitto-ohjeen. Siinä mielessä houkuttelevan, ettei lisätä mitään maitotuotetta. Aionpa kokeilla.

Viisastuinkin keittokirjoja selaillessani. Kun minä niin tykkään mintusta, niin ei se olekaan mikä tahansa yrtti. On saanut nimensä antiikin Kreikan Hades-jumalan ihastuksen Minthe-neidon mukaan. Neito ei kauaa saanut olla neitona, kun Hadeksen vaimo kiukuspäissään muutti hänet maustekasviksi. Meidän yrttien rakastajien kannalta hieno homma! 

Hippokrates, kreikkalainen lääkäri, länsimaisen lääketieteen isäksi kutsuttu ja lääkärivalan eli Hippokrateen valan kirjoittaja, oli mintusta sitä mieltä, että se kohentaa rakkauselämää. Roomassa tiedettiin sen taas haihduttavan humalan ja ajavan tiehensä hyönteiset. Olisinpa tämän viimeksi mainitun tiennyt mökkiaikana, kun olimme metsässä sienessä ja juuri minua kaiken maailman itikat kiusasivat. Puolisoa ei.

Selailemassani keittokirjassa, Eurooppalaisessa keittiössä, annetaan koirakastikkeen ohje. Kirjan toimittaja Raisa Vuohelainen epäilee nimen johtuvan siitä, että se tarjoillaan koirankupin näköisessä astiassa. Ranskassa ei siis ahmittu koiraa. Eikä Aasiassakaan enää nykyisin. Koira rauhoitettiin lautasilta jo vuosia sitten.

Portugalin keittiö on minulle vieras. En ole maassa edes koskaan ollut, vaikka sekin suunnitelmien joukossa oli. Portugalissa täytetään viikunat mantelilla ja sitruunalla. Kun kaikki on tehty ohjeen mukaan, tarjoillaan herkku lämpimänä tai kylmänä. Canja on kanakeitto sikäläisittäin ja siinä on myös broilerinmaksaa tai kanankaulaa ja sydäntä. Kokonainen lintu keitetään ja vasta jälkeenpäin paloitellaan luuttomaksi. Liemeen tulee riisiä ja muuta hyvää ja lopuksi minttua ja sitruunaa. Maistuis varmaan mullekin.

Kirjan lopussa on turkkilaista ruokaa, vaikka maasta vain pienen pieni osa kuuluu Eurooppaan. Syövät miekkakalaa, lammasta, sokeripäärynöitä ja  kookoksella maustattua riisivanukasta. Kyllä tuli niin nälkä! Pysyn kuitenkin kovana ja olen kiltisti ruodussa. On määrätty olemaan.