Näännytän jälleen lukijoita Blixenin Afrikalla. Lukeahan ei ole pakko. Mutta minun kirjoittaa on.
Kerroin olleeni Kenia-fani aikoinani. Edelleen tuntuu sydämessä kytevä sama rakkaus, hiukan lientyneenä ja vuosien kuluttamana. Nyt ollaan jo "Naarasleijonassa" vuodessa 1928. Olen joskus jostain lähteestä lukenut, ettei tiedetä,oliko Karen Blixenin ja Denys Finch Hattonin suhde platoninen. Nyt tiedetään, ettei ollut. Tom Buk-Swienty on saanut käsiinsä sähkeitä, joita Karen ja Denys lähettelivät toisilleen, kun Karen luuli olevansa raskaana. Karen ja Bror olivat jo virallisesti erossa.
Karenin rakkaus Denysiin oli aitoa, mutta hän oli ehkä liiankin riippuvainen miehestä. Denys taas oli vapaa ja tuli Karenin luo vain halutessaan. Suhde toimi hänen ehdoillaan. Kirjoitin joskus haltioituneena lukiessani "Eurooppalaisena Afrikassa" muistiin englantilaisen Percy Bysshe Shelleyn runon, jota Denys usein siteerasi.
"You must turn your mournful ditty
To a merry measure
I will never come for pity
I will come for pleasure."
(Tämän jälkeen olin ihastunut myös Shelley´yn ja ostin hänen pienen runokirjansa.)
Kukaan ei luultavasti luule, että Karen Blixenin vuodet Afrikassa olisivat olleet pelkkää seurustelua muiden eurooppalaisten kanssa. Ei. Karen perusti työntekijöilleen sairaalan tilallaan. Monien vastalauseiden ja todistelujen jälkeen hän sai lopulta aikaan myös koulun, jossa tytötkin saivat opetusta. Karenin eteläafrikkalainen työnjohtaja Dickens oli sitä mieltä, että "afrikkalaiset olivat onnellisia alkukantaisessa tilassaan, mutta voisivat olla siirtolaisille uhka, jos oppisivat lukemaan ja kirjoittamaan." Koulu tuli!
Minä tiedän, miten "Naarasleijona" tulee päättymään vuonna 1931, jolloin Karen Blixen lähti lopullisesti maasta, jossa hän oli ollut onnellinen, ja jonne ei milloinkaan enää palannut.
Taustalla soi (Erik) Satien pianomusiikkia. Pidän siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti