Piti lähtemäni kauppaan. Se Beaujolais Nouveau!!! Tänään on Se Päivä. Ensin nukuin valvotun yön jälkeen huonosti hyvin pitkään. Sitten katsoin ikkunasta ulos. Onko Beaujolais sen arvoinen että lähtisin rämpimään tuohon säähän, mikä ikkunastani näkyy? Tuuli vimmainen, ikkunalasi märkä sateesta, harmaata... En lähtenyt yhtään mihinkään. Jos viiniä ei ole huomenna kaupassa, ostan jotain muuta. Sitä paitsi onhan ensi vuonnakin marraskuussa kolmas torstai!
H oli vastassa minua eilen bussipysäkillä. Olin koko matkan silmä kovana seurannut kirjoittamiani ohjeita ja seurasin bussin etenemistä. Kerran aikaisemmin olen tehnyt saman matkan, mutta H sanoi siitä olevan toista vuotta. Hyvin se meni ja pääsin oikealle pysäkille ilman kommelluksia. Nyt tiedän pysäkin nimenkin seuraavaa kertaa varten.
Heti tarjoiltiin kuumaa glögiä, joka olikin ensimmäiseni tänä vuonna. Lusikoin tyytyväisenä mantelit ja rusinat, maistui. Juteltiin. Oli kahvin vuoro. Pöydässä herkkua monenlaista. Unohdin dieettini ja maistelin kaikkia. Taas juteltiin. H soitti Turkkiin ja minäkin juttelin M:n kanssa ja olin tietysti näkösällä hänelle. Olen kerran vuosia sitten puhunut hänen kanssaan puhelimessa ilman kuvaa. Kaveri kuulosti silloin ja nyt myös näytti todella mukavalta. Ilman koronaa olisi H parastaikaa miehensä luona. Ilta hyvin jo alullaan, kun minut saatettiin bussipysäkille. Enää en tarvinnut ohjeita ajomatkaa varten.
Tänään siis luetaan ja syödään, mitä jääkaapista löytyy. Tarkoituksena oli nimittäin ostaa myös ruokatarvikkeita. Nyt niukka syöminen tasoittaa eilistä mässäämistä. Pääsen Kyrön kirjan ehkä loppuun ja palaan kiireen vilkkaa Afrikkaan. Käperryn torkkupeiton alle lukemaan. Konepesen käyttämiäni maskeja kuudessakymmenessä asteessa, kuuntelen tuulen ujellusta ja katselen korkeiden koivujen nöyrää kumartelua.
Näin tänään. Entäpä huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti