Nyt se tuli. Marraskuu. Kaisa Häkkisen etymologisessa sanakirjassa sanotaan sanan "marras" tarkoittavan kuolemaisillaan olevaa tai jo kuollutta. Toisena selityksenä on, että kun marraskuu on pimeää aikaa, niin kuolleiden henget eli "martaat" liikehtivät. Marras-sanalla on myös vastineita Häkkisen mukaan lähisukukielissämme ja se olisi laina vanhasta arjalaisesta eli indoiranilaisesta sanasta. Kuukauden nimi "marraskuu" on Agricolan ajoista ollut käytössä. Veijo Meri omassa kirjassaan Sanojen synty on samoilla linjoilla lisäten vielä ihmisen uloimman ihon kerroksen "marraskesin". Kesi on nahka ja marras kuollut. Onko marraskesimme siis kuollutta osaa meissä? Ei minulla ainakaan, kun se kutiseekin joskus.
Tänään pilppuan perunoita, bataattia ja kurpitsaa. Tulee uuniruoka. Vähitellen kurpitsainnostukseni, etten sanoisi himo, alkaa laantua, enkä enää tunne tarvetta tunkea jääkaappia täyteen kurpitsoilla. Tosin näky on aika värikäs ja hilpeä, kun on avaa jääkaapin oven. Mitä varten sitä muuten sanotaan "jääkaapiksi"? Aikojen alussa asunnoissa oli kylmäkomeroita, jotka olivat ulkoseinässä. Talvisin olivat todella kylmiä. Ikkunoiden välissäkin säilytettiin viileää säilytystä kaipaavia ruoka-aineita. Kesällä tämä kikka ei toiminut. Tämä oli aikaa kuluneesti sanoen miekka ja kilpi. Isäni tuli metsältä, vaihtoi talja-asunsa kotipukuun ja äiti pani osan metsästyksessä saavutetusta tuloksesta kylmäkomeroon. Minä sain kynittäväkseni lintupuolen ja myös veriastian heiluttamisen, ettei veri hyydy. Sitten pantiin nuotio pystyyn lattialle ja kiitettiin jumalia, jotka olivat olleet anteliaita metsästäjälle, joka siis oli isäni, ja alettiin paistaa saalista.
Kerroin sähköpostissa pitkästi A:lle suomalaisesta luonteesta. Englanninkielen taidoillani ei voi nimittäin millään lailla pröystäillä. Piti katsoa sana jörö. Oli neljä vaihtoehtoa, mutta ei esimerkkilauseita. Panenko siis untalkative, taciturn, sullen vai sulky? Kiersin sanan yksinkertaisen monimutkaisesti, mutta asia lienee tullut ymmärretyksi. A ei montaa suomalaista ole tuntenut ja minutkin tavannut kerran kauan, kauan sitten. Silloin en pannut jörö-vaihdetta päälle, enkä pane sähköviesteissänikään. Päinvastoin. Hän sanoo kohteliaasti niiden olevan "valoisia ja positiivisia" (ei jöröyttä). Levitän maailman onnellisimmasta kansasta maineensa veroista kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti