PIPARKAKKUJA

 Nyt aletaan olla koronaan jo niin kyllästyneitä ja väsyneitä, että se ilmenee pahantuulisuutena ja pinnan kiristymisellä pienissäkin asioissa. Jo kolme ystävääni valittaneet kurjuuttaan. Vaikka kenelläkään ei ole tartuntaa. On rajoitteita, maskipakkoa, yhdessäolot supistettuja, kulttuuririennot minimissä jne. Ihminen haluaa vapautta. Kolmatta aaltoa povataan tulevaksi ensi vuoden alussa. Suuria lukuja tartunnoissa, kuolemantapauksia. "Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra", sanoi Paavokin vaimolleen Saarijärvellä, niin eiköhän tämä tästä. Ainakin ajan kanssa.

Itiksen kauppakeskukseen ilmestynyt  Patisserie  Pullabiili, josta myydään mukaan herkkuja. Yritys on  Teemu Auran. Ostin piparkakkuja kokeeksi 10 kpl ja sain yhden ylimääräisen. Kiitin ystävällistä neitiä. Ovat kauppakeskuksessa aina uudenvuoden aattoon asti. Piparkakut olivat hyviä, maistoin jo kaksi. Silti odotan kovasti Tuomaan markkinoita. Oletan, että markkinat voi pitää. Laaja Senaatintori kuitenkin suo ulkoilman turvan. Tarkistan tilanteen, ennen kuin lähden. Helsingin Kaupunginorkesteri ilmoitti konserttien peruuntumisesta. Samoin Stadin Slangin monet tilaisuudet siirretty hamaan tulevaisuuteen. Kulttuuriväki jo purnasi: miksi sitten kauppakeskukset ovat auki?  Siksi, vastattiin, tilaa laajemmalti, väljää.

Ystäväni A kaukana Espanjanmaassa ihmettelee, miten on mahdollista, että lunta tulee, on ja sitten sitä taas ei ole. Hän on kyllä lunta joskus jossain nähnyt, mutta se on ollut pysyvää. Ja sateleehan sitä joskus nimeksi eteläisessä Euroopassakin. Joka tapauksessa Helsingissä ei nyt lunta ole, mutta Oulussa päin on. Puhuin E:n kanssa puhelimessa eräänä päivänä. Oli muuten juuri leiponut piparkakkuja. Hän on minua 600 km pohjoisempana. Helsinkiläisistä moni pitää sitä jo Lappina, jota se ei ole. Tosin aika lähellä, ja siitä vielä toinen mokoma 600 km, niin ollaan todella pohjoisessa osassa maatamme. Olen käynyt muutaman kerran noissa maisemissa ja olin hetken Lappi-fani ja luin ahkerasti Paulaharjua, tahdoin Lappiin asumaan, katselemaan porotokkia ja vaaroja. Sitten se into lopahti. Nyt ei mikään maailman mahti saisi minua pois Stadista.

Tästä tulikin mieleen Tsilari-lehti, joka pari päivää sitten tipahti postiluukusta. Siinä on pitkä Pertti Salolaisen kirjoitus, kuinka Töölönlahden rannat pitäisi pelastaa liialliselta rakentamiselta. Säilyttää se sellaisenaan kuin se nyt on ja ollut on. Vedenlaatu ei ole paras mahdollinen ja Salolainen syyttää jopa vanhaa Sokeritehdasta veden saastuttamisesta. Viemäreitä aikoinaan tyhjennetty lahteen ja ties mitä, jonka ei ajateltu edes olevan luvatonta. Finlandiataloa aletaan lähivuosina laajentaa ja Salolainen pelkää laajentumisen leviävän puiston suuntaan. Olen samaa mieltä Salolaisen kanssa, että koko Töölönlahti puistoineen ja vanhoine huviloineen on säilytettävä osana tämän kaupungin historiaa.