Enää en ole Afrikassa. Kirja "Naarasleijona" , sen juoni, päättyi kuten tiesinkin. Tunsin samoin haikeutta kuin lukiessani "Eurooppalaisena Afrikassa" loppupuolta. Kaikki on nykyisin Keniassa erilailla kuin Karen Blixenin aikana. Nairobin muutama tuhat asukasta on paisunut monimiljoonaiseksi. Kirjan henkilöt kuolleet. Heistä on moni kirjoittanut, totta vai tarua. "Minun Afrikkaani" ei enää ole. Eikä Kyrön Mielensäpahoittajaa, koska senkin jo luin. Olen jälleen Hotakaisen, Hemingwayn ja Guareschin kirjojen kimpussa . Jääneet kesken. Eivätkä vaadi ruumiillista voimaa vuoteessa lukemiseen kuten Karen Blixen lähes 700 sivunsa kanssa.
A meilasi lukeneensa Günter Grassin "Peltirummun". Saksankielisenä tietysti. Olin kertonut yrittäväni jälleen kerran sen lukemista (suomenkielisenä). Enkä ole sitä tähänkään mennessä saanut aikaan. Se ei ole päällimmäisenä yöpöydällä olevassa kirjapinossa. Kesken jääneet tai jätetyt vaikuttavat aina niin kulahtaneilta. Pidän enemmän lukemattomasta, neitseellisestä kirjasta, joka panee ikään kuin vastaan avaamista. Siinä on vielä kirjapainon vieno tuoksu. Siitä ei tiedä juuri mitään, paitsi takakannen kertoman, arvostelut lehdissä tai ei niitäkään. Avattua kirjan silmät etsiytyvät sen ensimmäisen luvun ensimmäiseen lauseeseen. Pidänkö siitä? Herättääkö se uteliaisuuteni? Haluanko lukea lisää? Petynkö ja panen kirjan yöpöydälle pinon alimmaiseksi?
Stockmann lähetti paksun muistutuksen joulun tulosta. Naisille, miehille, lapsille ja kotiin. Siinä on 406 "mainiota lahjaideaa", joista yksi on kalanperkuujätteestä tehty pikkulaukku 490 euroa. Tuohon hintaan sen ei ainakaan sovi tuoksahdella enää kalalle. Kun ei minulla vuosiin ole ollut joulupaniikkia, niin joulu tuntuu mukavalta jopa odottaa. Oli sellainen aikaisemmin. Vielä tähän aikaan marraskuussa ollaan kutakuinkin seesteisiä ja yritetään leikkiä välinpitämätöntä. Pian se muuttuu. Tulemme vihaisiksi ja väsyneiksi, onnistuvatko lahjavalinnat, sillekin pitää ostaa jotain, laitetaanko peruna- vai bataattilaatikkoa. Entäs joulusiivot kotona? Laatikot, kaapit, kylpyhuone, sängyn alusta, liesituuletin? Onneksi tämä on vain kerran vuodessa. Muista pakollisista juhlista selviää huomattavasti vähemmällä. Olen läpikäynyt kaiken tämän. Tiedän mistä puhun. Joulu ja joulun aika on täydellistä rauhaa nykyisin. Melkein tulee mieleen miksi sitä vietetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti