Kaupungilla eilen Stadissa väkeä kuin muurahaispesässä. Pelimannit soittelivat Aleksilla, terassit auki, Hullut Päivät Stockmannilla, kerjäläisiä. Ateneumissakin tungosta. Frantishek Kupkan taulujen katseleminen kärsii, kun pitää puikkelehtia ja varoa, ettei joudu jonkun katselijan ja taulun väliin epäkohteliaasti. Nyt koko homma oli melkein läpimarssia, ei jäänyt tilaa yksittäisen teoksen tutkimiseen. Päätin mennä uudestaan hiljaisempana ajankohtana. No, seura minulla paikkasi harmistukset ja tarpeeksi Ateneumissa oltuamme lähdimme Samppanjabaariin. Lasilliset Keltaista leskeä ja minä kuulin kaikenlaista jännittävää sukellusta harrastavalta M:ltä. Kaikki ei olekaan aina kuin elokuvissa kun oikeasti sukelletaan.
Ostin Ateneumin kaupasta jääkaapin oveen (vielä mahtui) Kupkan teoksista magneetteja sekä hänen Abstraction´insa kuvalla varustetun kangaskassin.
Kellojen viisarit siirretty paitsi keittiön seinällä. Pitää kiivetä tikkaille. Myöhemmin. En kuitenkaan jätä huhtikuuhun asti, joka alkaa huomenna.
Näen allani päivän paistaman maan
keväthuumeessa huhtikuun.
Läpi sen joet vierivät tulvillaan
meren aukean aaltoiluun.
Läpi sen kevät sykkien tulvehtii
ja sen valtimot kuumina lyö.
Vain metsien kohdussa piileksii
syvin routa ja synkin yö...
(Juhani Siljo, kaksi ensimm. säettä runosta Kevät)
On aina hauskaa lulea, että aktiivisuus lisääntyy ja idästäkin tulee tultua keskustaan. Hienoa.
VastaaPoistaJutta. Ja "kaukoidästä" asti. En ikinä Stadin keskustaa hylkää. Kuulun sinne ikuisesti ja sieltä olen syntyisin.
Poista