Väsynyt mutta onnellinen musiikkielämyksen jälkeen. Meidän piti mennä lounaalle. Emme menneet. Musiikillinen anti alkoi George Antheilin sävelillä, jota täydensi suureksi ilokseni sekä rummut että symbaalit muiden instrumenttien joukossa. Mahtavaa.
Sitten voimakasta Shostakovitshia, josta minulla jo kokemusta. Ihanaa kuultavaa. Leonard Bernsteinin Serenadi, jonka viuluosuuden soitti nuori taitava viulisti Baba Skride taustanaan orkesterin kaikki jousisoittimet. Somaa. Kun kapellimestari John Storgårds käänteli partituurinsa lehtiä, kuulosti sekin musiikilta. Hieno aamupäivä iltapäivän puolelle asti tuli vietettyä Musiikkitalossa.
Ja Musiikkitalon edessä Reijo Hukkasen hauki nous ylös puuhun laulamaan kuten ennenkin. On se komea pysti!
Vielä yksi kenraali nyt keväällä sekä Bachia jälleen Tuomiokirkossa. Syksyllä jatkuu. Näin sovin K:n kanssa.
Metrolla Stadista kotipuoleen, mutta Herkun kautta. Kaksi kaniinia. Toisen valmistin kuitenkin vielä eilen ja aamulla panin pakkaseen. Toinen kani sellaisenaan jäätymään. Kaupassa niillä oli kummallakin päät tallella. Silmät ja kaikki. Vähän kauhistelin ja sitten marssin lihamestarin näköisen kaverin juttusille ja kerroin huoleni päistä. "Minä otan ne pois sitten", sanoi tuo ystävällinen sielu ja hävisi kanieni kanssa. No, oli hänellä suupielet sillä mallilla virneessä, että luin ajatukset "naiset, naiset". Mies tuli takaisin ja minä varmistin, että ovat päättömiä. Hänen hymynsä ei hyytynyt vieläkään. Kiittelin ytävällisyydestä ja hienosta palvelusta. Muistutti muuten vahvasti entisen Herkun toimia.
Tänään Ateneumiin M:n kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti