Kello soi eilen varhain, jos vaikka olisin sattunut nukkumaan. En sattunut. Nousin ylös ikään kuin olisin nukkunut ja laittauduin valmiiksi Musiikkitalon kenraaliharjoitukseen menoa varten. Orkesteri viritti instrumenttejaan, yleisö etsi paikkojaan. Ilmassa oli suuren musiikin tuntua. Taputuksia asiaankuuluvasti tanskalaiselle kapellimestarille ja sitten kaikuivatkin ensimmäiset soinnut William Waltonin sävellyksestä. Välillä oli kapellimestarilla orkesterilleen asiaa. Seuraavaksi Benjamin Britteniä ja Stravinskyä ja senkin aikana kapellimestari Thomas Söndergård koputti puikolla keskeytyksen merkiksi. Sitten, kun taas oli jatkettu, asteli Norja estradille Christian Ihle Hadlandin hahmossa ja kajautti komeasti flyygelillä. Ei mikään pikkutekijä. Maailmalla tunnustettu ja tunnettu pianovirtuoosi. Minullakin aistit valppaana vastaanottamaan mestarin soitantaa. Edvard Griegin pianokonsertto.Olen aina pitänyt pianomusiikista ja tämä oli musiikin taidetta! Aplodien kera mestari poistui ja kapellimestari alkoi taas selvitellä, mitä ja miten soitetaan. Luulin hänen säveltävän koko teoksen uudestaan. Yleisö alkoi kiemurrella ja minäkin ihmettelin, eikö orkesterilla ole ollut yhtään harjoitusta ennen kenraalia? Yhtäkkiä kaikki loppui ja me saimme lähteä.
Myöhemmin tässä kuussa Jukka-Pekka Saraste kapellimestarina ja pianoa soittaa Joonas Ahonen. Kuultavissa George Gershwinia ja Dmitri Shostakovitshia.
Käväisimme Oodissa, mutta sama suunnitelma oli muillakin konsertista tulijoilla. Pasteerailimme Namaskaariin lampaalle. Mausteista, osin tulista ja tavattoman hyvää, etten sanoisi herkullista. Rautatieaseman edessä jaettiin ilmaista hunajajugurttia. K rakastaa ilmaista ja syöksyi heti jonoon. Saalis kaksi isoa purkkia uutuutta, mutta ei kassia. Sen hän kävi ostamassa K-marketista ja minä jäin ulos vahtimaan jugurttipurkkeja. Eräs mies kamera kaulassa yritti ottaa kuvan, mutta valppaana huomasin ja käänsin pään syrjempään.Hän tuli luo, pyyteli anteeksi ja kertoi koko valokuvaushistoriansa, joka yltää villistä luonnosta katunäkymiin, johon viimeksi mainittuun minäkin olisin kuulunut. Keskustelimme Signe Branderista ja epäreilusta "luontokuvaamisesta", joka tapahtuu esimerkiksi eläintarhassa. Miehellä oli ollut näyttelyitä ja minä heti kysymään, onko hän on kuuluisa. Ei hyvin kuuluisa, kuulemma. Juteltiin, mutta en myöntynyt kuvaan. K tuli kassinsa kanssa ja ihmetteli, mistä olin jo siihen ehtinyt miehen tempaista. Erkaannuimme valokuvaajasta ja minä toivottelin parempaa onnea kohteitten kanssa.
Metroon ja Robert´s Coffee´n kahville Itäkeskuksessa. Ätläkän makuinen kakun pala ja ankean näköinen kahvila. Halaus ja K lähti omaan suuntaansa ja minä omaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti