STADIIN

Vesijumppa jää tänään väliin. Muuta menoa yllättäen. Ihan Stadiin asti. Samalla voinkin pistäytyä Keskuskadun Nespresso-kaupassa ja S-marketin Herkussa Stockmannilla. Nuuhkia taas sivistyksen ilmaa, katsella ratikoita ja jos vaikka käväisisin espressolla Stockan First Loungessa. Ihan vain ollakseni kuten ennen ja tunteakseni niille kulmille kuuluvaksi. Kolme ja puoli vuotta jo täällä asuneena luulisi tottuneen. Mutta kun ei, niin ei. Eikä koskaan.

Olen lukenut ostamaani kirjaa Minna Canthista. Katselin myös edellisillan juhlan Suomen Kansllisteatterissa netin kautta. Kirjailija Juha Hurme taiteellisena vastaavana. Runoilija Jenny Haukio puhui tilaisuuden suojelijana. Minna Canth, 175v, oli tietysti illan starana. Otteita Canthin näytelmistä yms tilaisuuten sopivaa. Me naiset sekä kotona että yleisön joukossa katselimme ja kuuntelimme rinta rottingilla ylpeinä naiseudestamme ja ainakin minä ajattelin, mitä Minna-rouva ajattelisi tästä ajasta ja onko naisen asema parantunut?  Tasa-arvo? On ja ei. Naiset opiskelevat kieliä, josta Canth ei suuremmin piitannut. Arveli ettei tarvita. Mutta muuten hän vannoi koulutuksen nimeen. Liput liehuivat komeasti saloissa Minna Canthille. Minä jatkan Minnan kirjan lukemista.

Jospa tästä alkaisin valmistautua Stadiin lähtöä varten. Vuode siistiksi, suihkuun, julkisivu kuntoon ja menoksi. Ja ihanaa: nilkkurit jalkaan!