Vesivoimistelussa taas uusi ohjelma. Meillä oli taipuisat vaahtomuoviputket, joiden kanssa veden alla työskenneltiin. Helpompaa sanottuna kuin tehtynä. Selvisin jotenkuten.
Tiedossa lisää musiikkia. Nyt ilman pääsymaksua, ohjelma maksaa kympin. Katedraalikantaatti. Edelleen Bachia ja Cantores Minores. Ei kuin sinne. Kyllä nyt olen niin musiikin ympäröimä, että itseänikin hämmästyttää. Ei uskoisi koulunelosen laulajalta. Onneksi epämusikaalinenkin ihminen ymmärtää kuuntelemisen ilon ja osaa nauttia. Olisipa äitini nyt toteamassa klassisen musiikin kuuntelemisen harrastukseni. Hän kun pani minut soittotunneille toivoen tyttärestään kuuluisaa pianistia. Ei tullut. Luultavasti osaan yksikätisesti vieläkin soittaa Ukko Nooan. Ei ole enää edes lapsuuskotini urkuharmoonia, jolla kokeilla. Eräs tuttu pappi osti sen minulta.
Nukun huomattavasti paremmin. Tunteja unten mailla kertyy jopa viisikin ja se on runsas määrä verrattuna kuukausien totaaliseen valvomiseen. Unipilleriä en ole ottanut. Tuntuu ihanalta. Menen illalla nukkumaan kuten muutkin ihmiset.
Tänään asioille. Pesulasta takki. Ruokakaupasta hedelmiä. Katselen hetken ihmisiä ja välttelen juttuseuraa. No, jos tyrkylle pyrkii joku mielenkiintoinen, niin en välttele. Sitä kurdirouvaakaan en ole nähnyt, jonka kanssa haastelin muun muassa maahan muutosta, suomalaisten rasismista. Tullut tänne jo 1990-luvulla perheineen niin että kokemusta on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti