Jos se on kevättä, että voi käyttää joka päivä nilkkureita, niin nyt on kevät. Aurinkolasit vielä vahvistavat asiaa. Eilen kehuin S-marketin uudistunutta Food Market Herkkua Itäkeskuksen kauppakeskuksessa. Tuttu myyjä tuli vastaan. "Saanko puhutella?" Sain. "Nyt on ilo asioida täällä". Remontti alkaa olla ohi, uutta, uudet järjestelyt, selkeät ohjastukset, henkilökuntaa lisätty, tavara hyvin esillä, runsasta ja tilavaa. Myyjä oli tyytyväinen sanoistani ja kertoi jonkunlaisten avajaisten olevan edessä, kunhan vimeinenkin silaus on saatu päätökseen.On todellakin ilo siellä asioida! Stockmannin Hullut Päivät tulossa ja Herkkukin osallistuu. Osallistunko minä, jää nähtäväksi.
Barokkiorkesterilta postia: ensi viikolla konsertti Ritarihuoneella. Mutta kun on sama päivä, kun konsertoidaan Musiikkitalossakin, jonne on jo lippu. Joskus olen Ritarihuoneella käynyt katsastamassa vaakunoita, eritoten ystäväni ja edesmenneen C:n vaakunaa. Suku aateloitiin 1400-luvulla. Musiikkia en ole siellä millonkaan ollut kuuntelemassa. Vaikka tiedän erään toisen ystäväni E:n pojan siellä soittaneen.
Kyllä kevättä pukkaa. Olen siinä asiassa kerrankin ajoissa liikkeellä: vein kaksi takkia pesulaan. Ettei tarvitse myöhemmin ajatella "no, syksyllä sitten". Onneksi täällä päin on pesula, vaikka Nespresso menikin pois. Kyselin syytä Keskuskadun myymälässä. Liikkeet ovat tarkoitettukin olemaan aina yhdessä paikassa vain tietyn ajan. Keskuskadulla sentään pysyvä myymälä, jonka nimi on Espresso Boutique. Liian houkutteleva paikka minulle. Tulee aina ostetuksi kahvin juonnille rekvisiittaa. On kuppeja, mukeja eri kahveille, aluslautasilla ja ilman, lusikan kera tai ei, lasia ja metallia, korvalla tai ilman. Ennen juotiin vaikka suoraan tassilta! Ja aina kupista, ei mukista. Espresson juontia edelsi "mokka". Minullakin pienen pienet kahvikupit siihen taroitukseen päivällisen päätteeksi. Voi käyttää vaikka espressoon. Lieneekö etikettivirhe?
Suomen Kuvalehdessä pitkä Elina Järvisen kirjoitus Aku Louhimiehen naisten alistamisesta ja heidän näyryyttämisestään. Vanha mutta yhä tapetilla oleva aihe. Antti Kivimäki pani kuitenkin omassa kirjoituksessaan paremmaksi kertoessaan Lumista ja Pyrystä. Tiedättehän ne ähtäriläiset kiinalaiset pandaveijarit. Suomen kevään myötä toivotaan rakkautta näiden kahden välille, josta sikiäisi maailmalle tärkeitä pandoja lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti