Mikäpä voittaa sen tunteen, kun vuoteestaan käsin katselee ikkunasta kesäaamun heräämistä? Hetkestä nauttii, koska kesä on jo lopuillaan. Säätietojen mukaan viimeisiä hellepäiviä. Minulla vielä vahvasti mielessä toissapäiväinen Tuusulan rantatie. Nyt Ainolaan.
Jean Sibelius Aino-rouvineen muutti Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1904. Tarkoituksena oli irrottautua Helsingin hulinasta ja sen boheemielämästä. Säveltäminen vaati mestarilta aina enemmän ja enemmän ja Sibelius tahtoi usein hetkeksi työn paineesta paeta toveriseuraan, joka viihtyi missäpä muualla kuin Kämpissä. Sinne pääsi Tuusulastakin. Pako saattoi kestää viikonkin ja Sibelius lähetti kotiin lyhyitä viestejä: Tulen vähitellen. Lähtö Tuusulasta oli sitä vastoin nopeaa. Pikainen vaatteiden vaihto ja asemalle ottamatta edes selvää, koska juna kulkee.
Sibelius viihtyi Tuusulan kodissaan, katseli joutsenten ylilentoa niitä hartaasti ihaillen. Helsingin käynnit olivat toki muutakin kuin istuskelua kavereitten kanssa Kämpissä. Konsertteja, raha-asioitten hoitamista ja ulkomaillekin teki säveltäjän mieli. Berliini, Tukholma, Lontoo, New York...
Taiteilijaystäviä asui jo Tuusulassa Sibeliuksen muuttaessa sinne 37-vuotiaana. Juhani Aho, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Paikan hankinnassa avitti Juhani Aho, joka vei reellä Sibeliuksen Vanhakylän kartanoon sopimaan ensi alkuun vuokrasopimuksesta. Kartanon emäntä paheksui miehiä ja oli tokaissut, että mies, joka oli ollut Gallen-Kallelan mallina Symposium-taulussa, ei pääsisi Vanhakylän maille asumaan. Taulu oli herättänyt aikanaan syvää paheksuntaa. Siinähän Sibelius, Gallen-Kallela, Cajanus ja "jostain toisesta kapakasta mukaan joutunut kuka lie Reiska istuvat pöydän ympärillä väsyneen näköisinä tyhjyyteen tuijottaen." Liekö tuo emännän "reiska" ollut Oskar Merikanto, joka on taulussa mukana? Taulusta on monta tarinaa. Minäkin kuullut yhden, että Gallen-Kallela ei pitänyt Merikannosta ja siksi oli kuvannut hänet epäkunnioittavasti melkein sammuneena pöytää vasten. Mene ja tiedä tottako vai tarua?
Järvenpään kartanosta sai Sibelius ostettua tontin. Talon suunnitteli Lars Sonck ja sen nimeksi tuli Ainola. Olen käynyt siellä aiemminkin ja aina minun on nähtävä Sibeliuksen USAsta tuoma omenapora. Siellä se oli vieläkin keittiössä vohveliraudan ja munkkipannun läheisyydessä.
Sekä säveltäjämestari että Aino Sibelius ovat haudatut Ainolan pihapiiriin. Jean Sibelius jätti maallisen vaelluksensa vuonna 1957 ja rouva Sibelius asuttuaan loppuun asti Ainolassa vuonna 1969.
Lähteenä jälleen Tuusulan rantatie.
Käynti Ainolassa on aina yhtä vaikuttava. On kuin Aino häärisi jossakin puutarhassa ja suuri mestari olisi läsnä myös. Kaunista tuolla Tuusulassa. Lotta-museokin on käymisen arvoinen paikka.
VastaaPoistaTalvikki. Samaa mieltä. Lottamuseossa emme olleet. Kiitoksia kommentista.
Poista