Helpommin sanottu kuin tehty tämä silmälääkärille ajan varaus. Ei noin vaan. Ensinnäkään täällä päin ei ole silmälääkäreitä pilvin pimein ja niillä vähillä niin kiirettä, että olisi mennyt muutama viikko ennen kuin ajan saa. Istuuduin oikein pohtimaan asiaa. Ei edes täkäläisessä Mehiläisessä ole silmälääkärin vastaanottoa. Ensi viikolla pääsen kuitenkin erään tohtorin pakeille. Ehkä kestän nokihiutaleet silmissä siihen asti ja jos en, niin sitten teen itsestäni hätätapauksen ja menen Silmäklinikalle.
Tänään luppopäivä. Huomenna liikkeelle. Toivottavasti emme joudu Ateneumin matkalla Ranskan presidentin jalkoihin. Pitäisikö varmuuden vuoksi ottaa Ranskan pieni Trikolori kuitenkin mukaan? En missään tapauksessa kuulu niihin ihmisiin, jotka käyvät heiluttamassa sen maan pienoislippua, josta kulloinkin on pressa kyläilemässä. Gregory Peckiä ajelin kerran ollessani tyttönen fillarilla varta vasten katsomaan hotelli Vaakunan eteen. Oli kymmeniä muitakin tyttöjä ja me huusimme rytmikkäästi "Gregory, Gregory". Oi onnea, Tähti tuli ikkunaan! Se on ollut ainoa kerta, kun olen vaivautunut. Olihan se nyt aivan toista kuin tuijottaa lehdestä leikattua kuvaa vihossa, joihin filmitähtien kuvia keräsimme. Ulkomaisista leikatut olivat ehdottomasti parhaita. Olimme jo silloin ohittaneet kiiltokuvaiän. Rafaelin enkeli pilvipatjallaan oli jonkun laatikon pohjalla unohdettuna muitten kiiltokuvien seurassa.
Hammaslääkäristä en päässytkään vielä eroon. Ensi viikollakin käynti. Sitten ohi. Syyskuu jo menossa. Joulu, talvi. K puhui jo partsin jouluvaloista. En syttynyt. Vielähän tässä on lehti puussa ja päivät kesäiset, pikkukengät ja kretonkimekko. Kunnes:
"Maa halusi antaa taivaalle
jotakin, mitä se oli itse tehnyt.
Lahja olisi pieni järvi, rikkumaton.
Mutta oli kesä ja paljon tekemistä,
maa myöhästyi ja oli tullut syksy,
rannan puut olivat mustia rankoja
järven reuna säröillä."
(Risto Rasa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti